torstai 28. toukokuuta 2015

AH! ELOKUVAKLISEET

 
Leffakliseistä on puhuttu paljon. Milloin äänitehosteet on tehty liiallisuuksiin asti, milloin auton räjähtämiseen ei tarvitse kuin yhden tulitikun. Olen katsonut elämäni aikana useita tuhansia elokuvia, vaikka aloitinkin varsinaisen harrastukseni vasta yläasteella kun talouteemme hankittiin televisio. Elokuvia paljon katsoneena olen hyvin herkkä arvaamaan vuorosanoja, juonenkulkua ja milloin mitäkin. On ollut hienoa seurata sivusta miten tyttöystäväni nyt vuoden leffamaailmassani eläneenä on kehittynyt arvailussa aivan päätä huimaavasti.


Tässä Esmerayn kootut leffakliseet:


Henkilö on vessassa ja avaa peilikaapin ovea. Tiedämme, että joku on hänen takanaan. Kun hän laittaa oven kiinni, ei peilin kautta näykään ketään. "Huh", huokaisemme kaikki yhdessä helpotuksesta. Silmänräpäyksessä huojentuminen riistetään pois, kun takana oleva näkyykin peilistä ja tekee jotain inhottavaa. Huom. sama pätee myös kasvojen pesuun altaan äärellä.


Ovi narahtaa, kaikki säikähtää. Mutta kappas, tulija onkin perheen kultainennoutaja Sulo. Ja jälleen kerran tulee heti perään uusi säikähtäminen, kun seuraava ovesta tulija ei olekaan Sulo-puppe.


"Laitanpa teetä tulemaan", miettii henkilö. Pannu on tietenkin vislaavaa sorttia. On hämärä meininki, mutta henkilö on ihan chillisti vaan. Lähikuva rajusti vislaavaan pannuun ja siitä nousevaan höyryyn. Katsojat tietävät että nyt muuten sattuu. "VARO!" Mutta se on liian myöhäistä.


Ulkomaalaiset puhuvat keskenään murrettua englantia, vaikka heidän äidinkielensä olisi jokin aivan muu. Pitemmän päälle käy ärsyttämään korvia. Tämä kuitenkin tapahtuu siksi, ettei englanninkieliset jaksa / kerkeä / tykkää lukea tekstityksiä (tähän kommentoi Facebook-statukseeni yhdysvaltalainen ystäväni: "I HATE subtitles!"). Siksi monet alkuperältään loistavat leffat on tehty uusiksi ja lopputulos on yleensä huonompi ellei jopa surkea. Tästä esimerkkinä aasialaiset kauhuelokuvat (The Ring ja The Grudge) ja ruotsalainen Låt den rätte komma in -yhdysvalloissa Let Me In. 

Jos draamassa on liian iloinen tunnelma, tiedät että kohta tapahtuu jokin sykäyttävä käännekohta. Varsinkin jos tunnelma on autossa ja kohtaus on kuvattu auton sisältä. Heti kun kamera menee siihen kuvakulmaan kun kuvattaisi pelkääjän paikalta kuskia, niin muuten varmasti rytisee. Ehdit nähdä sekunnin ajan rekkaa / muuta autoa ja PAM.

Henkilöllä on vastassa jokin vähän pimahtanut murhaaja tai sitten isokokoinen eläin, kuten karhu tai dinosaurus. Huomaa, etteivät ne käy kimppuun ennen kuin ovat karjuneet tovin sylki roiskuen ja silmät päässä pyörien.


"Hän ei saa henkeä!" huudetaan ruokapöydästä. Kappas, jollekin on tullut allerginen reaktio. Eikö Pertti muistanut olevansa äyriäisille allerginen? Mutta ei hätää, Taavetti on käynyt EA1-kurssin ja sanoo muille: "Väistykää. Tuokaa kynä." Veitsellä reikä kurkkuun (joskus myös kynällä, jos sattuu terävä olemaan) ja kynä henkitorveen, jotta Pertin ei tarvitse matkata kohti valoa tunnelin päässä. Näyttää helpolta, mutta googlettelu kertoi minulle, ettei sitä kannata ummikon lähteä yrittämään. Ei, vaikka olisi käynyt ensiapukurssin ykkös- ja kakkososion. Olen muuten nähnyt kerran yhden elokuvan, jossa kyseinen toimenpide epäonnistui. Jos joku muistaa missä niin kävi, niin huikkaa. Liekö ollut jokin puolihauska komediailoittelu.


Liiallisen informaation kertominen. Normaalisti kun kaverit juttelevat keskenään ja tietävät toistensa asioista, eivät he yhtäkkiä väläytä: "Niin, hyvä että lähdet Lontooseen viikoksi kun olet ollut leski jo viisi vuotta, kun miehesi kuoli työtapaturmassa." Näillä informaatioilla pyritään kertomaan katsojalle, mikä on oikein meininki leffassa ja tarjoamaan taustatietoa henkilöistä. Harmi vain, aika useasti infoiskut ovat läpinäkyvän suunniteltuja eivätkä istu kohtaukseen.

Ollapa sängyssä jonkun kanssa. Otan esimerkiksi perusheteroparin, sillä niitähän leffoissa riittää. Seuraavana aamuna nainen laittaa päälleen miehen (ehkä eilisiltana käyttämän) ison kauluspaidan ja sipsuttelee se päällään. Jos mies ei ole vielä valmistunut yliopistosta tai muuten vain tapaa säilyttää yliopistopaitojaan niin vaihtoehtoisesti nainen voi pukea päälleen yliopisto-/collegehupparin. Jos nainen ei sipsuttele niin sitten hän istuu juoden jotakin (teetä?) isosta mukista ja katselee ikkunasta ulos haaveilevasti ja varmaan miettii mitä tuli taas tehtyä ja kenen paidan puki päällensä. Jos asunnossa on iso ikkunalauta niin sitten istuminen tapahtuu sillä laudalla.

Ei ole leffasta eikä ole teemukia, mutta sentään ikkunalauta ja ylisuuri kaulusaita.

Tavanomaisin klisee on välien poikki meneminen. Tämä tapahtuu elokuvassa kun elokuvassa ja yleensä noin puoli tuntia ennen elokuvan loppua, sillä pitäähän henkilöiden ehtiä sopia. Poikkeuksia toki on, mutta sääntönä se, että kun tulee riita ("FINE! Deal with it yourself!" "Fine!" ja eri suuntiin meno) niin katso kelloa. 90-minuuttista elokuvaa katsoessa se siis tapahtuu kun elokuvaa on kulunut tunti. Jos elokuva kertoo muutenkin ystävyksistä / poliisipartnereista niin tämä klisee on tapahtuva..

Liian raisu meno. Juuri ennen Austinin ja hänen isänsä riitaa.

Mitä kliseitä teille tuli mieleen? Nyt palaan katsomaan elokuvaa, jossa portugalilaiset puhuvat toisilleen englantia ja jossa juuri laitettiin kynä henkitorveen (Night Train to Lisbon).

maanantai 11. toukokuuta 2015

BIRTHDAY BOY 28

Lauantaina oli minun syntymäpäivät ja sain ensimmäisen kerran viettää sen tyttöystäväni kanssa -viime vuonna olin syntymäpäivien aikaan työmatkalla. Keksin tehdä päivästäni kuvapäivityksen jälleen.

Tältä näyttää kun herrää 28-vuotiaana.

Sälekaihtimien välistä paistaa pilkisti aurinko.

Leikattiin minun sivukaljut ja siistin Suvin ananaksen. Minusta olisi ollut hauska jättää moiset hiusraidat. Suvi oli eri mieltä.

Sain mennä pelaamaan siksi ajaksi kun Suvi teki aamupalaa.

"Viimeinen keskustelu vielä!" Sitten elokuvan ja aamiaisen pariin. Telkkariin pistettiin korealaisen Oldboy-leffan jenkkiversio pyörimään.

Aamiaistaiturini.

Ruuanlaittomusiikkina Britneyn eka levy. Menossa näköjään Deep In My Heart (Melissa!)

Tofu suikaloidaan sukkelaan..

Tadah! Sushia sienisoijatofulla, kurkulla, avokadolla ja majoneesi-oluthiivasekoituksella. Mmmm. KYL-LÄ.

Tauluun oli ilmestynyt minulle viesti, ihanaa!

Kohti Kouvolaa.

Junassa. Lahti-Kouvola, vain puoli tuntia.

ANTTI!

ANTTI!




Minun Suvit: Lahen Suvi ja Kouvolan Suvi. Ne ei vielä tajunneet, että Antti pistää encoret. Mutta joku jo tajusi.

Sain soijacappuccinon.


Antti esiintyi Kouvolassa ostoskadulla ja keikka oli ilmainen. Olipa ihanaa päästä häntä juuri syntymäpäivänä katsomaan. Keikkakin kesti tunteroisen. Olin pelännyt, että hän tulisi esittämään vain kaksi jo julkaistua sinkkuaan tulevalta albumilta (22.5. pääset siihen käsiksi!) Tultiin Lahteen nälkäisinä ja mentiin suoraan Amarilloon yllättymään, että ei-vegaaninen quorn oli lähtenyt listalta. Tilalla oli manteli-papupihvi! Tilasimme burgerit. Suvi jaksoi syödä puolet ja minulta jäi pihviä vain yksi suullinen. Ranskalaisia sitten pikkasen enemmän.. Oli nimittäin hurjan tuhti pihvi ja burgerin välissä pihvejä oli vielä kaksi kappaletta. No ei kyllä jääny ainakaan nälkä. Olen tosi iloinen siitä, että ensimmäistä kertaa Amarillosta pystyi tilaamaan jotakin ilman ylimääräisiä kastikkeenvaihto-änkyttelyjä.


Amarillossa Suvi pisti kouraani levyn. Silmät suljettuina tiesin ja sen ääneen sanoin: "Antti Tuiskun Rovaniemi!" Kyseinen levy on minulta nimittäin puuttunut. Illalla kotona sain vielä yhden lahjan ja samalla tavalla silmät kiinni tunnustelin huudahtaen: "AVARUUSREPPU!"  Olihan se. Kyllä voi sanoa, että Suvi on minun höpötyksiä kuunnellu ja vielä jälkeenpäin ne muistaa. Propsit!


Loppuchillailua.

Kävin lyhyellä iltakävelyllä. Taidekuva.

Goedenacht, Lahti.