torstai 28. maaliskuuta 2013

canis lupus familiaris eli koira


Viime vuonna haksahdin koira-kirjoitteluihin kun meitä oli olemassaolollaan ilahduttamassa sekä tolleri Onni että Pietarin katujen (=koiratarhan) kasvatti Jeshka. Oltiin aika tohkeissaan muutenkin koiraelämästä, kun Onni on niin aktiivinen koira että tarvihti vielä extra-lenkkejä. Olihan sitä hauska kouluttaakin. Tykkäsin eniten varmaan sen "postienhakureissusta". Hauskoja ne oli varsinkin silloin kun se vei lehden luukusta eri huoneeseen kun missä minä sitä lehtee odotin. Kiva oli myös otattaa sillä sukkani pois, joskin vähän pelotti että urkkasukkiini tulis tollerinhammasreiät. 




Kuka ihmettellee, minne novascotiannoutaja Onni on kadonnut?
Onni on alkujaan veljenlapseni koira, ja meille tuli koiran yhteishuoltajuus vuosi sitten helmikuussa. Yhteishuoltajuutta ei käytännön tasolla kestänyt kuin 7-8 kuukautta. Minä lähin opiskelemmaan Nastollaan ja Onni läks veljeni anoppillaan maalle. Tullee mieleen kliseinen huijaus, "koiranne vietiin maalle viettämään eläkepäiviään" as in he's dead but we're lying. Ei olla Onnia sitten syyskuun nähtykään, joten periaatteessa huijaus olisi voinut olla ihan onnistunut. Ei sentään, Onni kirmaa Karttulan laitumilla veljen anopin kanssa ja on toivottavasti ilonen siellä. Ittiä tietenkin harmittaa että koira lähti eikä koskaan lyhyeksi tarkoitetulta reissulta palannutkaan, mutta eipä Katrinkaan ole tarvinnu väsyneenä yksin kahtaa koiraa lähtä ulkoiluttammaan.


Viime vuonna 4. toukokuuta haimme Jeshka Jeshikin, roskisprinsessamme, Venäjän rajalta. Täällä enemmän juttua hakureissusta. Lämpimästi suosittelen rescue-koiraa. Pöljää pennuttaa menemään koiria urakalla, kun maailma on pullollaan kodittomia koiria. Meidän rakas Boris, rest in peace, oli Romaniasta (jossa muuten lahdataan puppeja kylmäsydämisesti).  Koiran hankkiminen rescue-järjestön kautta ei oo niin vaikkeeta, ku saattaa jonkun korvaan kuulostaa. Tarvihtee vaan sellailla internet-sivuja ja miettiä minkä koiran olis valmis ottammaan. Usseesti koirasta on vielä kirjotettu jonkin asteinen "profiili", josta saa tietää suurinpiirtein että onko hauvalla jotakii häikkää käytöksessään, tarviiko koulutusta, pelkääkö jotakin jne.

Onnin reaktio Jeshkan saapumisseen.

Jeshkan esittelyssä luki:
"Pelkää tuntemattomia ihmisiä, jos pelkää joittain se menee maahan, mutta ei lähtee karkuun. Tuttujen kanssa on aktiivinen, iloinen ja lempeä tyttö."

Ensimmäiset päivät Jeshka vietti visusti sängyn alla. Kun oli pakko käydä ulkona, hän veti kuin olisi pirun takaa-ajama ja häntä oli kääriytynyt tiukasti vatsan alle. Vaikka oltiin toki varrauduttu "vaikeeseen" koiraan niin Boriksesta oli jääny niin chilli vaikutelma, että Jeshkan säikkyminen tuli pikkusen yllätyksenä. Onni suhtautui uuteen tulokkaaseen aika hyvin, mitä nyt päästeli kurkustaan pahaenteistä korinaa Jeshkan tunkiessa liian lähelle. Aina kun rapsuteltiin Onnia niin Jeshka näki parhaaksi tulla välliin häntä heiluen.




Miltei vuoden Jeshka on asunnut Kuopion keskustassa suuressa kaksiossa. Ääniä ja tuntemattomia ihmisiä hän säikkyy yhäkin, säpsähtellee ja suorastaan hypähtää ilmaan säikähtäessään. Kehitystä parempaan on huomattavissa mm. sängyn alla hengaamisessa. Annamme hänen mennä sinne makkailemmaan kun kerta tykkää, mutta ennää hän ei sinne kauhheen ussein mene vaan viettää aikaansa siellä missä myökii ollaan. Nyt ollaan keittiössä niin Jeshka makkaa keittiön pöydän alla. Jos siirtysin tästä makkariin niin se lähtis heti perrään ja menis sinne lattialle uinummaan. Tosi söpö piirre siinä! Sitten kun lähenkin vessaan niin Jeshka hölmistyy etteisessä että "oho en meekään ehkä tuonne" ja vähä puoliks oottellee että mikä on seuraava paikka.




Pissailun kanssa on ollu ongelmia. Alussa Jeshka oli lähes satarosenttisesti sisäsiisti, mutta sitten koitti arki, jolloin hän alako pissiä lattialle kolme-neljäkin kertaa päivässä. Eikä ees mittään pikkusia sulosia lammikoita vaan ihan kunnon kusijärviä. Ollaan mietitty että Jeshka on saattanu sillä tavalla reagoida ympäristön muutokseen, koska mää oon saattannu olla kakskii viikkoa poissa ja sitte taas ollu hetken kotona.. Nyt oon ollu ennätyksellisen paljon Kuopiossa niin pissailukin on vähentyny tai käytännössä loppunnu. Liekö linkkiä noitten faktojen välillä, ken tietää paitsi Jeshka itse. 



Nykyään Jeshkan häntä saattaa sojottaa jopa suoraan kohti kattoa. Ylleensä sillon pittää olla jäällä kävelemässä tai muualla missä ei ihmisiä hirveesti oo (esimerkiksi metikkö) tai sitten kotona. Hirveen paljon on koira reipastunnu ja tullee varmasti vielä reipastummaankin. Peukkuja pietään pystyssä jatkuvasti sen asian tiimoilta, että ei ennää kusbailis lattioille (tai mikä pahinta, patjoille / sängylle). Yksi matto onkii roskiin lentänny ja toinen käärästy rullalle ja pistetty seinää vasten nojjailee. Alla vielä video taannoiselta kävelyltä jäällä.

video

Tul vähäsen tippaa linssiin Onnin kuvia kahellessa. Toivottavasti sais vielä sen kanssa laatuaikaa viettää, kun siihen ehittiin jo kiintyä.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

matka Helsinkiin elävän ja kuolleitten äärelle

Oon ollu tästä kuusta jo kaksi viikkoa kippeenä. Viime tiistaiaamuna alkoi tuntua hullulta enkä mennyt harjoittelluun ja siitä lähtien oonki menny terveyteni kanssa reipasta alamäkkee. HeiaHeian statsien mukkaan oon ollu kippeenä viimeksi syyskuussa. Vau, oikeasti? Nyt kun oon ihan maassa tästä sairastelusta niin tuntuu ihan siltä että oisin ollu joka kuukaus kippeenä ja että nytkin jo vähintään kuukauden putkeen. Tautini laatuun kuuluu kohonnut ruumiinlämpö (minulla 36,5c vie jo petiin mutta nyt kun mittasin niin on lämpö sentään palannut normaalilukemaan 35,4c), virtanaan valuvat silmät ja nenä, turvonneet imusolmukkeet, yskä, aivastelu, paine päässä, päänsärky ja lima. Sairastelun alussa kurkkuni oli niin kippee, etten voinnu juurikaan puhua. Jatkuva niistely on alkanu sattua ja eikä siitäkkää oo hirveesti hyötyä: nenä on tukossa jos yrittää niistää, mutta muuten sieraimet valluu yhtenään. Ratkaisuna on vain pistää tupot nennään ja yrittää silti pittää coolia imagoa yllä.. mikä on julkisissa paikoissa haastavvaa.

Efes Pilsen.

Latteni.
 
Torstaina menin äidin luo hoitoon Jeshkan kanssa. Äiti oli ihana kun teki minulle soijalatteja kaksikin kappaletta. Luulen, että alan vaatia sitä nyt joka kerta. Pistimme HDMI-piuhan konneestani äiskän suurnäyttöseen telekkarriin ja niinpä kahoimme kaksi laatuelokuvvaa, joista toinen oli norjalainen, toinen tanskalainen. Muunmuassa Pohjoismaissa tehhää parhaat elokuvat!

Jeshka chillaa.

Oli ihanaa päästä oikkeesti makkaa sohvalle, miten ussein sitäkään teen? Kaikenlisäks elokuvat näyttää niin paljon paremmilta isommalta näytöltä. Meikän tietokonneen näyttö se on sellanen, että sillä ei ihan hirveesti juhulita.. Sain äiskältä myös haudutettua vihreetä teetä ja pari issoo lasillista soijamaitoo sekotettuna mustikkasoppaan. Syäntä vihlasee ajatus siitä, että muutamme kohta Lahteen, jossa minulla ei oo mahollisuutta mennä mihinkää makkoilee sohvalle ja kahtoo leffaa isolta näytöltä kun oon kippeenä.

Kon-Tiki ja Jeshkaakin kiinnostaa mitä lautalle käy.

A Royal Affairista nappasin (omasta mielestäni) hauskan otoksen.

Jeshka poseeraa.


Adam Lambert ei ihan hirveesti varmaan ois tehny keikkapäiviinsä muutoksia sairasteluni tähden niin perjantaina aamusella lähimme sitten kohti Helsinkiä. Haimme New Bamboo Centeristä perus-kantonilaiset ja -kung pot ja surrasimme Hepen luokse Kallioon. Siellä opin, että Rambo on vieläkin pentu ja että sen hännästä on tullu muhkea pamppu, joka on aika vaarallinen ympäriinsä huitoessaan.



Söimme rauhallisesti ja sitten hittaasti venytellen lähimme Hartwall Areenalle. Yhtään jos oisin terveempi ollu niin oisin varmaa ressannu enemmän hyvistä paikoista ja lähtenny tuli pyllyn alla. Muutamat juoksuaskeleet toki jouvuttiin ratikkaa varten ottaa, sehän kuuluu asiaan, muuten oli meininki ku hidastetusta leffasta.

Tällane fiilis oli vessassa ennen keikkaa.
 

Juur kun käveltii Arreenalle niin ovet aukes ja miltei heti päästiinkii sissään. Vähä ku vessassa käytiin ja asetuttii uuteen jonnoon ni lähti taas sakki vyöryy kohti permantopaikkoja. Oltii valehtelematta ooteltu jokkii viis minnuuttia, kun Jannika B kopisteli koroillaan lavalle. Vau, miten noppeeta toimintaa! Jannikalla oli ladygagamainen asuste, joka sopi sille hyvin. Otin siitä yhen kuvan ja tajusin heti että minun kameralla ei hirveesti hyviä kuvia tulla keikalla nappaileman. Veistä haavassani kääns edessä seisova täti, jonka digikamera otti superhyvänlaatusia kuvia efekteineen tai ilman.


Jannikan poistuttua parrasvaloista kului 45minnuuttia niin päästiin itse asiaan eli Aatu Aatami Eeberinpoika Lamperttiin. Tunnelma oli katossaan ja olin hyvin tyytyväinen keikkaan.  On se kyllä niin suakelin taitava laulammaan. Tokikin niin ku odotettavissa oli päästiin kuulemmaan muutama valittu sana suomeksi (josta esimerkki videoklipissä). Olkoon Sauli ja Aatami aina yhdessä, amen.

Ainiin, tunnustus.. Vuonna 2009 ollessani Vantaalla erräällä koululla töissä oppilaat vinku minnuu laittammaan mussiikkia päälle. "Laita Adam Lambertia, jooko Esme!" "Jahas, mitä se on.. en tiedä laitanko", sannoin ja pistin Musen soimaan. Olin ollu vähä kyllästyny niitten iänikusiin Jonas Brothers -juttuihin, Bieberkin oli tosi kova sana, ehkä liiankin. Jossain vaiheessa (kuukausia myöhemmin) sitten nielaisin kun tajusin että määhän itteasiassa tykkään Adamista. Voi minnuu kun olin aliarvoinu nelosluokkalaiset tytöt, vaikka oonki niin avvoin mussiikin suhteen. Tätä en kyllä unoha!


video



Lauantai oli pyhitetty kaupungilla hengailulle. Vähä ressas miten tullee päivä onnistummaan, sillä olin heränny taas ihan happivajjeessa kun en saannu taas nenän kautta hengitettyä. Yskäkin toki kuulu asiaan. Jostain ammesin kuitenkin energiat ja hyvän aamupalan jäläkeen lähimme Katrin kanssa kohti Helsingin keskustaa.

Turvallinen unibannaani.



Ensin Katrille käytiin ostamassa Fazerin mussiikista muutama plektra, sitten Akateemisesta minulle kaksi päiväkirjaa ja kolmas toden sannoo, jotta Stadiumista itsemme löysimme. Oltii jo viikolla käyty Kuopion Stadiumissa ja nyt kun näin saman vaatehirvityksen myös Helsingin rekeiltä niin päätin ottaa kuvan. Kertokaa joku onko tämä kysseessäoleva riepu tulossa muotiin?!


Mää löysin 120e:n kengät 40 eurolla. Lämmitti mieltä vetästä ne jalakaan ja lähtä kävelemmään, niin hyvältä ne tuntu.

Jälleen uusi laatikko vaatekaappiimme boksitorniin..

Minä ja uusi päiväkirjani.

Stadium oli viimeinen Helsinki-pysäkki. Seuraavaksi lähimme Heurekaan päin. Tuntu jännältä jäähä Puistolassa pois, kun vuoden päivät junalla päivittäin ramppasinkin Rautatientori-Puistola-väliä. Nostalginen fiilis! Heurekassa olin käynny tasan kerran aiemmin, nääs 14.2.2010. Muistan päivämäärän koska vein sillon Katrin sinne treffeille ja Katri ei ollu kauheen ilahtunnu siitä että joutu kävelee Puistolasta Tikkurilaan. Mää taas en ollu valamis maksammaan seutulippua enkä varsinkaan ajamaan pummilla yhtä pysäkinväliä. Tällä kertaa Katri ihan suopeasti jäi Puistolassa pois ja käveli vierellä valittamatta sannaakaan. Lieköhän liikuntaharrastuksen alottaminen vaikuttannu asiaan.. "Ai onko Heureka oikeesti näin lähellä Puistolaa?!"




Heurekassa on syyskuuhun asti menneillään Body Worlds -näyttely, jossa on oikeita ihmiselimiä ja -ruumiita näytillä.

"Ainutlaatuinen näyttely ihmisen anatomiasta, fysiologiasta ja terveydestä on aiemmin ollut esillä 70 kaupungissa ympäri maailman ja sen on nähnyt jo yli 35 miljoonaa ihmistä. Nyt Body Worlds vierailee Suomessa ensimmäistä kertaa. Body Worlds on saksalaisen tohtori Gunther von Hagensin luoma näyttelykokonaisuus, jossa aidot plastinoidut ihmisruumiit ja elimet mahdollistavat ainutlaatuisen tavan tutustua ihmisen anatomiaan. Von Hagensin keksimässä plastinointimenetelmässä ruumiin nesteet ja rasvat korvataan nestemäisillä muoveilla, jolloin näytteitä voidaan säilöä lääketieteen opetusta varten. Body Worlds -näyttelyssä ihmiskeho on esitelty myös taiteen ja muotojen näkökulmasta."

Sain myös ensimmäistä kertaa kokea elokuvan planetaariossa. Arvottiin leffa niin, että oma ehdotukseni Se on solu! voitti. Sitten Katrin mieliksi päätettiin ostaa lippu vielä Tie Tähtiin -kuvvaan. Mää kahoin ekat kymmenen minnuuttia huomaamattani suu auki kun olin niin ihmeissäni planetaario-kokemuksesta. (tai sitten se oli vaan jäänny auki, jotta saisin hengitettyä helpommin..)

Oltiin päätetty mennä Tikkurilassa Rossoon Onni Orava -aterialle. Rossoon erityisesti houkutteli raastepöytä, mutta toki ajatus ruispohjasesta, juustottomasta pitsasta sekä vichystä himotti myös. Astuttuamme Rossoon tuli heti ensimmäisenä fiilis: "Hetkinen.. tultiinko oikkeeseen paikkaan, miks tää ei näytä Rossolta?" Sisustus oli ihan erilainen, raastepöytää ei näkynny missään, pöydissä ei ollu menuja valmiiks. "Nyt tultiin väärään paikkaan!" sannoin ja kävin vielä tarkistamassa oltiinko astuttu oikeasta ovesta sissään. Oltiin! Tarjoilija kertoi kysseisen Rosson olevan yksi neljästä uudistetusta Rossosta, jossa ei raastepöytää ole. "Onni Orava -ateria maksaa aikuiselle neljä euroa enemmän", valisti tarjoilija. Mitä? Ennenkuulumatonta! Voisitteko kuvitella Mäkkärin Happy Mealin maksavan aikuiselle enemmän?


Lähimme siis Chico'siin, josta oli Tikkurilassa jäänny aiemmin hyvä muisto, mutta joka viime syksynä oli Sellossa saannu minut ihan maahan. Miten voi vajjaan kahenkympin annoksesta jäähä vielä nälkä? Onko se reilua kuluttajaa kohtaan? Jos minä meen ravintollaan niin ei minulle riitä kaksi höyrytettyä tankoparsaa ristikkäin persiljalla koristeltuna. Senkin takia raastepöytä on niin hyvä, sentään sallaattia saa syyä niin palijon ku sielu sietää.

En tohtinnu ottaa viimeks nälän jättänyttä vege burgeria, mutta Katri sen valihti. Kyllä, hänellä jäi vielä vatsa kurnimmaan.




Minulla oli vähän parempi ruoka. Melekee samallainen ku Katrilla, mutta siinä oli paahettuja kasviksia, vähä härkäpapuja ja pinnaattia lisäksi. Sitä ehkä uskaltasin suositella, varsinkin jos ei oo muita rafloja lähimaastossa.

Olisin mielissäni, jos joku ossais suositella edullista, mutta hyvvää ravintollaa minulle.. pk-seudulla, Kuopiossa, Lahdessa.. So hit it!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

tiistain ruokaporno

Jos joku ei vielä tienny niin oon syömisistäni hyvin tarkka. Aattelin huvikseen kuvata koko päivän ruuat ja jakkaa teille ruokailutottumukseni. Ihimeen paljon vaati malttia tuo kuvvailu. Jos saan jonkun idean niin halluun alottaa sen heti ja pistää täytäntöön sekä mieluiten vielä lopettaakin. Tuntu jännän vaativalta kuvata joka ruoka ja olla vielä postaamatta. Mutta eihän siinä ois ollu järkeekään.. jokanen ruoka-annos erikseen, no ei sentää.

1. Aamupala
Aamupala on välipalojen, lounaan, päivällisen ja iltapalan lisäksi päivän tärkein ateria. Hehheh. Tänä pänä aamupallaan kuului kikherne-omeletti eli kromeletti (kiitos, Jebe, nimen keksimisestä), lämpimät leivät, teetä ja kahavia, proteiinisheikit sekä kaurapuuroa.

 

Kikherneomeletin tekeminen on hyvin yksinkertaista: 1 osa vettä ja 1 kikhernejauhoa (jota löytyy Punnitse&Säästä-liikkeistä sekä hyvinvarustelluista itämaisista kaupoista), mausteita ja mitä nyt lisäksi halluu kromelettiin pistää. Minun tappauksessa mukana oli tommaattia ja seitan-paloja. Kromeletti käy erinomasesti myös välipalaksi. 

Puuroa söin myös niin ku joka ikinen aamu. Pyrin tekkee siitä joka kerta pikkusen erilaista, koska minulla on taipumus kyllästyä aamupuuron makkuun. Tällä kertaa oli tarjolla luomukaurapuuroa pelkästää vähäsellä suolalla maustettuna. Mää kauhoin sen alas sen enempää makustelematta.. jäi bannaaninpalat, vauvojen sosseet ja rusinat laittamati, mutta eipähän niitä tarvii joka kerta puuroon pistääkkään.



Koska minulla ei ollu kiirenen aamu niin pistin teetkin tulemaan. Liian ussein käy niin, että unohan juua teen ja viimisenä sitten sellasen haaleen litkun huiviini heitän kertanielasulla. Mää tykkään juua vaan vihreetä teetä, mutta Turkissa teen toki poikkeuksen.. siellä kun musta tee on elämän eliksiiriä. Katrille pistin kahvijutut valamiiks, kun en ossoo kahavia keittää. Onneks se osas olla siitäkkii onnellinen!


Ostin eilen soijaproteiinia maulla omena-kaneli. Nyt sitten koklattii sitä ja koska oon ihan mustikka-koukussa niin pistin mustikkaakin joukkoon. Tykkään laittaa sheikkiin nesteeksi 80% vettä ja loput kasvimaitoa. Jääpalat (ja mustikat toki) tuovat kivan viileyden juomaan ja bannaani tekkee sheikistä tuhdimman. Tuhti Ali Baba.


Oon ihan yrtti- ja ruukkusallaatti-fani. Jos ossaisin niin kasvattasin jutut itte! Ruukku on vaan vaihtunu: välillä suosin basilikaa, välillä persiljaa ja niin edelleen. Kesällä hurahdin täysin korianteriin ja siitä lähtien oonkin korianteria jokaseen ruokaan yrittäny pistää. Katri ei kestä korianterin hajjuu ollenkaan ja alkaa heti kakomaan jos ruukku on sen lähellä. Ihmeellistä.. Ja mää ku kuvittelin että minä oon meiän suhteen hajuhermo! Takana on viimiset käpristyneet korianterinvarret ja eessä villirucolaa ja basilikaa. Niitäkkää en tosin ois varmaa ostannu, jos ei ois kaupasta ollu tuolloin korianteri loppu.


Edellisillalta oli jäänny lämpimiä leipiä syömättä niin laitoin ne sitte meille. Katrin leivät vasemmalla. Ne tunnistaa eri lautasesta (minun lempiväri on limevihree) ja ruispaloista, ku itte käytän 100% ruisleipää, jälkiuunileipää tahi riihiruisleipää. Plus minun leipien päällä on nuita rucolanlehtiä. Muuten leivillä on tommaattia, tuoretta herkkusientä, valkosipulia, pitsamaustetta ja soijajuustoo (Cheezly). Katrin leivillä vielä eriksee tommaattipyrettä.

Tada!

Tältä näytti minun aamupalani. Voin sannoo ettei jääny nälkä. Viimiset suupalat meinas olla hankalia saaha alas, mutta sain ne kuitenkin.

2. Lounas
Lounaslautasellani odotti kurkuista tehtyä food-arttia riidan päätteksi made by Katri.


Bruttaali kun oon niin otin kurkut sivusallaatiksi avokadon kaveriksi. Lounaaksi syötiin edellispäivän tähteet eli makaronilaatikkoa. Se koostui täysjyvämakaronista, kasvissuikaleista sekä maustetusta maidosta (soijakastike, oluthiivahiutale, sinappi, paprikajauhe..). Päälle pistin basilikkaa vielä. En hirveesti tykkää syyä makaroniruokia kun vatsa ei tunnu pastaa rakastavan. Joskus kuitenkin saatan sitä syyä, mutta mielellään olisin syömättä.


Yksi lautasellinen ruokaa ei riittänyt niin otin toisen mokoman ja vielä loput leivät. Leipääkään en jaksais oikkeesti nuin montaa syyä.. paitsi välillä kun himottaa riihiruisleipä. Sitten piereskelläänkin vaan kilipaa.


3. Välipala
Lähettii käymää Mirja-siskon mukana asioilla niin ehittii kahenkymmenen minnuutin varoajalla vetästä uuet sheikit (melekee samalla reseptillä ku aamulla paitsi siinä oli myös suklaasoijaproteiinia) ja kerkesinpä tehhä eväsleivätkin. Meikä joutu nyt tyytymmään ruispaloihin. Ihan turhaan kantaa nimmee "ruispalat", kun ruista siinä on niin murto-osa.


Asioilta löyty halapoja ruukkuja niin, ömm, taisin ostaa niitä vähä lissää. KORIANTERIA EI OLLUT TAASKAAN! Oli pakko korvata se villirucolalla, persiljalla, romaine-sallaatilla ja herneenversoilla.


4. Välipala
Viivyttii asioilla niin pitkään, että päivällinen venähti. Välissä nappasin appelsiinin.


5. Päivällinen
Päivällinen syötiin etelä-eurooppalaisittain (tai turkkilaisittain) yhdeksän aikaan illalla, vaikka normaalisti syönkin sen 16-17 välillä. Tehtiin kasvissosekeitto (punajuurta, perunaa, battaattia, palsternakkaa, porkkannaa ja maustehia). Keiton lisäksi tehtiin kulholliset sallaattia, jossa jäävuorisallaattia, avokadoa, seitania, herneenversoja, kirsikkatommaattia, tavallista tommaattia sekä kurkkua.




Onneks jäi molempia yli niin saan huomiseksi lounaaksi vielä niitä. Kannattaa tehhä ylisuuria annoksia, ettei tarvihe koko ajan olla kokkailemassa. Mää myös tekkiin siinä kokkauksen lomassa uuen ison mötikän seitania ettei piä päivällistäkkää liikaa ideoia. 

6. Jälkipala
Vähä jäi vajjaa fiilis vielä ruuasta niin vetäsin päälle (itteeni hemmotellakseni kai) proteiinipatukan.


Myöhäsen päiväruuan vuoksi jäi iltapala syömättä. Siinä olj!