torstai 31. tammikuuta 2013

healthy body, healthy mind


Kohtapuoliin on kouluviikko takanapäin ja sitten oonki ollu koulussa ja töissä pari viikkoa putkeen ilman yhtään vappaapäivää. Iltasin en oo jaksannu ees tehhä tehtäviä niin ku olis pitänny, on jotenkin voimat pois. Jokasesta kurssista on ainakin se yksi ryhmätehtävä ja ehkä vielä 1-2 tehtävää lissää, joko yksin tai ryhmässä. On tehtävät silti paljon mielusampia ku ammattikorkeessa ne kaiken maan raportit ja esseet mitä piti naputella. Ihan hyvä tulla AMK:sta suoraan toisen asteen tutkinnon parriin, ku ei tunnu niin pahalta.



Viime vuoden anatomian kurssi on takanapäin ja tilalla on fysiologiaa, jossa käymme osaksi samoja asioita. Meiän opettaja on aika hyvin havvainnollistava, alla olevassa kuvassa hää selittää johtojen avulla taas hermostosta tai jostakin. "Opettaja, saanko laittaa kuvasi blogiin? Sun naamaa ei näy siinä, Sulla on johtoja käsissä." Vähän hämmentynneeltä näytti, mutta antoi luvan.


Tiistaina sain vieraan Espoosta, nääs Jennan. Jennaa en oo tuntenu / tienny kovin pitkään. Ensimmäisiä kertoja sen naaman näin blogini lukijalistassa ja sitten pian olikin aika heiaheia-toveruuden (treenipäiväkirja netissä), Instagram-seurailujen ja Facebookin kautta Whatsappiin. "Tuu käymään", pyysin, ja sitten Jenna tuli.

Aamulla oltiin Lahessa yhessä reenailee. Perusmeininkiä meikäläisen tavata uusi ihiminen ja aloittaa tappaaminen reenillä. Oon kai kuullu, että jotku mennee teelle / kahville tms. Tosin isosiskon kanssa syksymmällä puhuttiin samasta asiasta: sekkiin ku etti ittelleen sopivaa urheiluseuraa jonka nimmiin juoksis niin ehotti tappaamista juoksulenkin merkeissä. Mää kanssa mieluummin meen vanahan tutun kanssa kävelylle päivittää kuulumiset ku istuu johonki kahavillaan. Käytiin balancessakin, ja sehän oli ihan huippua. Tosiaan se on Lahen Fressillä ollu mahollista vasta vuoden alusta enkä minä koskaan sinne pääse ku on epäsopivina aikoina tunnit..

Lahti-Nastola.

Jätin Jennan hengailee minun huoneesee ku lähettii pittää esitelmää ja siihen liittyvvää vesijumppaa. Arpaonni suosi minnuu niin, että pidin PowerPointin muutaman kaverin kanssa ja loput ohjaskin ilosen vesiliikuntatuokion. Taustalla soi Dance megamix -levy vuodelta 95.. Oli maksanu Anttilassa 49,90mk.. Mitenkä en tajunna siitä kuvvaa ottaa.




Illalla oli aika yhteiscombatin. Oli vähä sellanen fiilinki, jotta nyt vaan nelistään kun studiossa ollaan niin ollaan kaikki peiliin päin, mutta tehhää kuitenkin vasen puoli ensin. Muutaman trackin jäläkee alko niin himottaa jo mikkiin huutelu, että oli pakko kääntyä kasvot muihin päin ja sitten vielä loppusillauksena pyytää Sanna mukkaan etteen. Aika hyvät tsäänssit meillä täällä Sannan kanssa harjotella ohjaamista vappaa-aikanakkii.



Keskiviikkoaamuna varhain herätin talviuntaan uinuvan Suvin ja lähettii saattaa Jenna junaseisakkeelle (matkaa lähelle 4,5km). Viima oli välillä vähä liianki kova ja oli pakko tehhä polvennostojuoksua, jotta kroppa lämpiäis. 



 Lupasin ittelleni välipäivän kaikesta mahollisesta liikunnasta. Kahen päivän liikuntasaldo oli kässiin räjähtänny ja tuntu että olisin ollu jossai jyrän alla. Koko kehhoo kivisti ihan ylimmistä niskanikamista varpaankärkeen saakka, tyyliin. Sittenhän opettaja tekikii yllärin fitness-tunnila ja ilimotti tomerana: "Nyt pidän teille steppitunnin!" Steppituntia ei voi mitenkään tehhä livistellen ja puoliteholla. Lihaskunnossa sentään sain istutettua jääräpäisen peppuni laudalle ja en teheny mittään. Kahoin vaan vartalo kihelmöien muitten puuskuttavia suorituksia. Olin niin väsynny kertakaikkiaan henkisesti ja fyysisesti että tuntu ku palasin loppuun. Mulle kävi tämä sama juttu aiemmin tässä kuussa.. Olin vakkaasti päättänny pittää välipäivän "ku muuten ylirasitun" niin opettaja pitikin ihan järkyttävän aerobic-tunnin, jossa oli sitäki järkyttävämpi lihaskunto-osio. 


Hilluminen jatkui Amazing Racella, jossa puolikuntoisten kanssatoverieni kera ilmottauduimme suoraan Snigel gruppeniksi (=etanaryhmä), jonka tarkoituksena ei edes olisi juosta ja kilpailla vaan mennä rastit ommaan, rauhallisseen tahtiin.



Race sisälsi pulkkakuljetusta, tarkkuusheittoa lumipalloilla, mäenlaskua roskasäkin päällä ja ilmeisesti ainakkii jonkin järettömän potkukelkkahurjastelun, josta meiän ryhmä sai vappautuksen.




Illan viimeistelin vielä lähtemällä saunaan ja avantoon kaveriporukalla. Olin onnellinen ja ylypiä ku sain yhen kaverin kokkeilemmaan avantouinnin ihanuutta.

Tännään oon luvannu ittelleni välipäivä kakkosen, mutta taas olis kai tiedossa liikuntaa.. Nääs pumppitunti! Aion tehhä mahollisimman pienillä painoilla ja yritän sivuuttaa opettajan moton, joka kuuluu näin: "Ei ole päivää ilman punnerruksia!" (saatan sitteerata vähän vinnoon, mutta pointti on se, että punnerrukset kuuluu päivään..)


Kuten ylläolevasta kuvastakin huomaa, överireenaamisella ei kehity..

Tämän blogi-kirjoituksen pointti on: muista pittää välipäiviä. Säännöllisesti reenaavan on saatava viikkoonsa kaksi välipäivää ja rakennettava muutenkin treenit järkevästi. Ei ole fiksua käydä lihaskuntotunnilla (tyyliin bodypump) ja seuraavana päivänä salin puolella treenaamassa. Lisäksi useat peräkkäiset aerobiset treenit kuormittavat kehoa liikaa. Ymmärrän että välipäivien pitäminen voi olla vaikkeeta.. Muistan itte miten urheilun alotettuani itkeskelin välipäivinä sitä miten oon iso ja kauhee ja miten kaikki mennee pilalle nyt ku oon päivän tekemättä mittään.
WRONG.
Kaikki mennee pilalle justiin sillon kun tekkee koko aika jotakin. Kuunnelkaa kroppanne varotusviestejä ja ottakaa välillä rauhallisemmin. Ittelläni meinaa välipäivät kutistua viikossa yhen päivän varraan, mutta koko ajan teen työtä sen etteen, että saisin oikeesti ne kaksi lepoa.


Huom. välipäivinä saa ja kannattaakin käyvä rauhallisella kävelyllä ja venytellä. Jos on jottain kysyttävvää, ni pistä kommenttia. Piän itteeni nykyään aika valveutunneena ja tykkään neuvoa sillonkin kun ihiminen ei neuvoja välttämättä kaipaisi..

maanantai 28. tammikuuta 2013

koulua töitä koulua reeniä


Torstaina napsasin koulussa vielä muutaman kuvasen kun meillä oli "learning café", jossa oli 14 erilaista eettistä keissiä, joita parittain ratkoimme. Tuntien teema oli suvaitsevaisuus ja aika moni keisseistä käsittelikin homoseksuaalisuutta.

Hannan ja Sannan pohdinnat.

Parini Jenni aka Leaf, "Liiffi".

Joku oli kirjottanu näin, voih.

Olleellisimmat koulukamani: päiväkirja, kengät, kalenteri ja kynä (Pajulahti-kynä, toki).

Torstaipänä mentiin latusuunnistammaan. Ladulla oli hauskaa, joskin karttaa ei teheny mieli kahtoo. En ollu yhtään niinsanotusti kartalla, kun viiletin vaan mennee ja aina rastin tullen kun yritin pallauttaa itteni takasin kartalle niin oli pikkasen haasteita. "Olikos tässä äsken tämmönen mutka? Missä mää oon?"


Osa kaveriporukastani: Kirsti, Liiffi, meikä, Jenny ja Karkki.

Oli erittäin huippua käyvvä hiihtämässä. Vielä kun omat sukset saisin joskus hankittua niin olisin onnellinen. Hiihtohikisnä jatkoin matkaa Lahteen, jossa menin ensin täysillä J-kaverini kanssa combattiin ja siitä lehevaan näkemään Quentin Tarantinon nerroutta.

Minä ja rakas Emma.

Pääsin nukkummaan maailman hienoimpiin lakanoihin. Teki mieli melekee perjantaiaamuna lähtiissä kääriä lakana ommaan kassiin ja häipyä vähin äänin paikalta.. No ei. Mutta vaikutuksen tekivät lakanat, vaikka olen Batmania enemmän Spider-Man-fani.


Perjantaina matkasin Jyväskyllään firmani koulutuspäiville. Siellä otin hyvin vähän kuvia ja nekkii mitkä otin ni sua suurin osa jäähä julukasematta.


Terkkuja vessasta.

Perjantain päivällinen.



Hotellin kuntosali, johon minulla oli ilo kaksi kertaa tutustua..

Valmiina reeniin.

Oon ruennu lukkee salilla, jos mahollista.

Lauantain lounas.


Riisikakku-jälkkäri.
 
 Lauantai-iltana palasin Nastolaan ja Sanna-ystävän hoiviin.

Kaunan jatko-osa.


 Sunnuntaina aamulla kiirehin töihin.



Pelotti. Tsekkaa hiuksien pittuus.

Piti myös vähäse suunnitella reenejä viikolle.


Illalla menin vielä J:n luokse, jossa leikittii Walking Dead -sovelluksella ja pistettii yksi J:n Ikeasta ostama hylly ojennukseen.



Myö ja kokoamme asia, jota ei näy ku se on niin tumma.

Meikä komiampana ku koskaan.

Mennee aika lujjaa meikäläisellä. On kivvaa ja koko viikko on täyteen suunniteltu jo reenejä, kavereita, hengaamista ja koulutöitä. Viikonlopuksi pääsen, ah, Kuopijjoon viimein. Elämästäni hitusen onnellisempaa tekkee turkkilainen internet-radio, jonka tajusin nyt vuosien tauon jäläkeen pistää päälle.

Hei, olisko juttuehotuksia? Elokuvakirjoitukseni on vielä työn alla..