maanantai 31. joulukuuta 2012

2012


OHO, vuosi vaihtuu jo! Lue tarkkaan, sillä tämä on katsaus koko vuoteen. Tykkään laittaa muistiin asioita, joita oon teheny. Käsittelen siis vuoden 2012 urheilumäärän ja suurimmassa suosiossani olleet lajit, montako elokuvvaa oon nähänny per kuukausi (ja tietenkin yhteismäärä) sekä olen vastannut parriin kyselyyn ja tunkennu kuvvii välliin. Enjoy! (or not..)

Liikunta
Kun vuosi vaihtui lupasin itselleni:
 "..voisin nyt olla järkevä ja oikeesti ängetä 1-2 välipäivää viikkoon. Halluisin kovasti myös alottaa tanssimisen uusiks, mutta ehkä kerran viikkoon, kahteen saa riittää."
Vertailun vuoksi tässä on ensin vuoden 2011 liikunta-tilastot ja lajit top 12. Neljä kuukautta Hollannissa teki terrää ainakin top ykkösen suhteen.. huh. Kävin vielä alkuvuoden bodypumpissa, mutta syksyllä vaihdoin sen salliin.
 

Vahingossa urheilumäärä nousi tänä vuonna. Huomaa että olen listannut myös pallauttavan liikunnan eli kävely- ja pyörälenkit. Jottai kilometrin pitusia kauppareissuja en tietenkää oo laskennu.. Balance vähenty syksyn ja maisemanvaihdoksen myötä, ei omaehtosesti. Juoksemista oli aivan liian vähän. Uskomatonta myös että vuojen aikana olin kokonaisen kuukauden kippeenä. Huhhuh.


Mitä tapahtui tammikuun ensimmäinen päivä?
- Oltiin edellisiltana menty semi-pakotettuina yhtiin pilleisiin Ankarassa. Seuraavana päivänä luultavasti kokkailtiin, käveltiin ympäriinsä ja hengailtiin. Ei mittään sen suurempia.

Posseeraus alkoholittoman Efesin kanssa uv-aattona.

Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?
- Varmaankin jokkiin opinnäytetyöhön liittyvä päivä, sain jottain tärkeetä tehdyksi. Se oli merkki siitä, että kyllä minäkin pystyn koulustani valamistummaan, ku oli vähä sellasta negatiivista fiilistä sen suhteen ollu ilimassa.

Okei nyt kun helmikuun kuvia selasin niin muistin, että Onni tuli meille silloin ja se oli tietenkin ihan älyttömän tärkeetä. Sammoin itävaltalainen Hollanti-aikainen ystäväni Anna-Selina tuli moikkaa meitä Kuopioon.



Miksi vuoden 2012 maaliskuun voisi elää uudelleen?
-  Koska käytiin luistelemassa ja oli ensimmäinen kerta kun pääsin retkiluistelee ja se oli täydellistä! Onnin ja Katrin kanssa oli ihanaa.




Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?

- Rupes ollee valamistuminen vieläkkii realistisempaa ja oli koulua vähän, jottai seminaareja vaan. Käytiin kävelemässä jäällä ja Katri osti koripallon. Minulla oli kauheen hyvä fiilis huhtikuussa.

Tää on sitte Katri, en minä.




Millainen mielialasi oli toukokuussa?
- Kutkuttava ja jännittynyt, onnellinen ja innostunut. Toukokuussa käytiin juoksemassa Joensuussa ekat puolimaratonit ja sitten haettiin meille Jeshka Venäjän rajalta. Vietin 25v synttäreitäni. Valamistuminen oli jo ovella ja olin käynny Pajulahessa pääsykokkeissa. Melissa oli tulossa Brasilian vuodelta Suomessa käymään 1,5 kuukaudeksi. Ressas ja eppäilytti ku en oikkeen tienny mitä kesällä ja syksyllä tulis tapahtummaan.

Synttäriruusu.

Jeshka pelokas koiramme.
Menossa Pajulahen pääsykokkeisiin ja pelotti.
 
Valamis!


Millainen sää oli kesäkuussa?
- Aurinkoinen sää. Olin pari viikkoa töissä leireillä ja muistelisin että hellettä kyllä piisasi (tosin onneksi ei niin runsaanlaisesti ku edellisvuonna). Säitten takia sitten heivasinkin lukkaristani spinningit pois ja pyöräilin ympäri Kuopiota superonnellisena.





Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?
- Kun sain olla Melissan kanssa yhessä. Sammoin syäntä lämmitti Katrin ja Hansun läsnäolo. Oli Susanna-siskon polttarit ja käytiin Ilosaarirockissa sheikkailemassa. Pyöräily ja pitkät kävelytkin olivat isossa osassa.





Miten elokuu lähti käyntiin?
- Oli ihan hölmö elokuun alotus, Melissa nimittäin palas Brasiliaan. Itkusta ja yksinäistä. Pelotti koulun alottaminen.



Masensivatko syyskuun säät?
- Ei minnuu säät masenna. Joskus saattaa harmitta väärät vaatevalinnat, mutta ei muuten.


Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?
- Tehtiin kaikkee huippuhauskaa koulussa sekä koulun ulukopuolella. Ei kai sitä muuten ku lämmöllä voi muistella.




Mitä olisit voinut tehdä toisin marraskuussa?
- Enpä oikkeen tähän ossaa sannoo mittään, ku tykkäsin marraskuustakin ihan. Olin ehkä vähä allapäin, niin se olis saannu olla toisin.




Kuka oli paras uusi tuttavuus? 
- Koulussa hyvinkin moni ihiminen, joista osasta kuvia alla. Sammoin Hansu, jonka bongasin ittelleni combatista kaverikseni ja Hoksu Lahen perukoilta.

Hansu.

Sanna ja Irkkendaleri.

Karkki.



Piditkö uudenvuodenlupauksesi? 
- Lupasin että olisin stressaamatta leffojen katselun määrän suhteen, mutta on kyllä välillä vähäse ressi käynny pinnassa. Sammoin oli tarkotus pittää välipäivistä tiukasti kiinni ja oonkin omasta mielestäni aika hyvin osannu liikuntahulluuteni hoitaa. Lupasin, jotta tutustuisin joka viikko johonkuhun uuteen artistiin, mutta tätä luppausta kesti vaan parisen kuukautta. Ehkäpä ensi vuonna otan itteeni paremmin niskasta kiinni.


Skrillexin löysin.

Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Veljelle ja sen vaimolle tuli pikku tirriäinen marraskuun lopussa.

Kuoliko kukaan läheisesi?
- Onneksi ei, tämä vuosi oli siltä kantilta aika jees.

Missä maissa kävit?
- Turkissa ja Hollannissa.



Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
- Vähemmän rahahuolia, kiitos.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
- Puolimaraton 5.5., Jeshkan hakeminen, valamistumisjuhla (samana päivänä tuli Melissa Suomeen), Pride-viikko, koulun alottaminen, toinen puolimaraton ja lento Hollantiiin.

Vuoden suurin saavutuksesi?
- Juoksin elämäni ekat puolimaratonit ja se oli minulle iso juttu.. oon jo lähempänä kokonaista maratonia. Sain tehtyä opinnäytetyöni ja pääsin tulkkirekisteriin. Sitten mää valamistuinkin! Pääsin Pajulahteen opiskelemmaan liikuntaneuvojaksi.


Kärsitkö vammoista?
- Alkuvuodesta oikeessa oli rasitusvamma. En saannu tehhä voimareeniä monneen viikkoon. Toukokuun loppupuolella etureisi revähti niin oli taas monen viikon urheilukielto. Muuten on samat vanahat kivut vaivannu, alaselkä ja jalkapohja juilii.


Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Ruettiin kahtoo Frendejä alusta, se on erityisen mieluisa. Sammoin muuten The Biggest Loser, oltiin kesällä siihen tajuttomassa koukussa.


Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Luin ihan tosi vähän kirjoja nimetäkseni parhaimman. Seuraavaan uuden vuoden luppaukseen liittyykin kirjallisuuden tuominen takasin elämääni. Älkää kysykö miten meinaan ehtiä..

Mikä oli paras musiikillinen löytö?
- Kuuntelin runsaammanpuoleisesti dubsteppiä niin ku varmaan koko muukin maailma. Tutustuin toki myös uusiin artistiin ja kuuntelin vanahoja semi-tuttuja, kuten Ellie Gouldingia, Cheekiä, David Guettaa, The Xx:ää ja Depeche Modea.


Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Tein syntymäpäiväjuoksun koululta kottiin niin ku edellisvuonnakkii. Tällä kertaa Susanna-sisko kirmaili vastaan niin tehtiin normaalia pitempi lenkki. Kotona Katri jo siivoili ja laitto niin kokkailtiin ja illalla tuli tupa täyteen ihimisiä juhulimmaan ja syömmään keittiömme antimia.



Parhain kassi mitä oon ikänä omistannu.

Elokuvat 
Huonoin leffakuukausi oli lokakuussa, jonka aikana katsoin vain 16 elokuvvaa. Joulukuusta kehkeyty kaikkein menestyksekkäin 42 elokuvalla. Tavoitteenani oli luku 365, yksi leffa vuoden kullekin päivälle. Odotukseni ylittyivät, sillä määrä oli.. dun dun dun.. 376!

Oli hyvä vuosi. Toivottavasti 2013 tulis ollee vähintään yhtä hyvä. Oikkeen kivvaa vuojenalakua!

lauantai 29. joulukuuta 2012

Hello & Goodbye Amsterdam

Amsterdam Centraal.

Joulupäivänä saavuimme Amsterdammiin. Matkustaminen Hollannissa on ihanan helppoa. Köröteltiin junalla Utrechtista noin kahdeksan euron hintaan Amsterdamin keskusrautatieasemalle. Jos oltais uskallettu kysyä alennusryhmään kuuluvalta saahaanko matkustaa mukana ni oltais saatu lipuistamme 40% alennus. En oo koskaan uskaltannu keltään kyssyy, vaikka lienee aika normaali toimitus siellä.

Oltiin menossa yheksi yöksi amerikkalaiselle matkakirjoittajalle, päälle kuuskymppiselle naiselle. Naiselle tuli minun ja Katrin suusta yhtennään lempinimiä heti kun saatiin tietää, että se polttaa jointteja ketjussa. Hamppuleidi ja huumemummo tais olla suosituimmat nimitykset.

Tom Cruisen lempipaikka.

Turkis on luusereille!

Sinterklaasin mustia apureita herjataan rasistisiksi.

Ensiksi kahtoin kartasta että ei oo hamppuleidin asuinsijat ihan keskustassa. Jotenkin olin unohtannu, että Amsterdam on hyvin pieni paikka ja kaikki on kävelymatkan päässä (jos pyörää ei ole käytössä). Rautatieasemalta käveltiin kasseinemme parikymmentä minnuuttia niin jo oltiin tässä jenkkityylisessä, savuntäyttämässä lukkaalissa. Paikalla oli myös leidiä puolta nuorempi hollantilainen mies, jolla oli kyllä hollantilainen englannin aksentti paikallaan mitä pahimman kerran. Majottaja halus mennä nukkuu jo kuudelta, mutta pinnisteli herreillä kahtoen Dr. Philin yhen jakson. Sen jäläkee myökii käytiin unille.

Sätkättää.

Dr. Phil?


Aamulla viien aikkaan herättiin mussiikkiin ja vaikka itse herrään aikasin niin mietin että mitä hittoo. Lopulta kun tein puuroa niin majottaja istu taas telkkarin ääreen ja sano että halluu kahtoo eilisen Dr. Philin jakson uusintana. Hirveesti ei amerikkalaisia stereotypioita kyllä rikkonnu, vaikka mielikin itsensä hyvin erilaiseksi ollessaan 60+, asuessaan Amsterdamissa ja tykätessään istua homobaareissa, vaikka hetero onkin. Pari kuvvaa napsittiin ja riennettiin seuraavaan majapaikkaan käryä karkuun. 

Sinnäänsä kääröjen käry ei oo niin pahhaa sillon ku siinä on ruohoo mukana eikä pelkästään tupakkaa, mutta kyllä silti vaatteisiin jäi vähän ällö haju.



Meiän oli ollu tarkotus mennä pariksi viimiseksi yöksi Hilversummiin, joka on myöskin Amsterdamin lähikaupunki (tosin mikä ei Hollannin kokoisessa maassa olisi "lähikaupunki"?). Katri kuitenkin vaati että otettas jostain privvaatti hostellihuone. Sellailtiin hostelleja läpi ja lopulta löyvettii hyvällä sijainnilla StayOkay-ketjun Vondelparkin viereen sijottuva majatalo. Vietiin tavarat sinne jo aamulla, mutta huoneeseen pääs vasta kahelta. Huoneen hinta-laatu-suhde tuntu (alussa) hyvältä.

Lue Raamattu!

StayOkay Vondelpark.

No ensinnäkin huoneen varraaminen on tosi heleppoa. Ei tarvii kun kirjottaa "cheap hostels in Amsterdam" niin tullee kunnon lista hostelleista, tiijot niistä ja huonetyypit alla. Maksettiin heti 10% yhteismaksusta ja loppu sitten kuitattiin kun kirjauduttiin hostelliin sissään. Heti alussa tuli jo pienet vihit siitä että ei ookaan ihan täydellinen maja löytynny: hostellissa ei ollu keittiötä. Ääk! Seisottii hölömistynneinä raa'at tofut ja tempehit käsissä ja mietittiin että mihin ne nyt laitettaan. Sääntöluettelossa luki tietenkin, ettei huoneisiin saa viiä ruokaa. Yeah, right! En oo kyllä aiemmin ollu hostellissa, johon ei kuulu keittiö. Ei tullu mieleenkään kysellä siitä etukätteen, nyyh. Hostellin kuvvauksessa luki "free WiFi". Tuo oli totta, mutta langaton verkko toimi vain hostellin aulassa. Huoneessa ku oltiin niin ei kyllä saannu nettiin kytkettyä itteesä ja harmitti ku ois ollu kiva ihan rauhassa datistella ja miettiä mitä kaikkee Amsterdamissa parin päivän aikana tekis.

Rijksmuseum.



Tonne mää halluun.

Lähettii joulukävelylle ehtimmään auki olevia ruokakauppoja. Näytin Katrille vanahoja lempipaikkojani: ekomarketit ja -kahvilat, kaupat ja leffateatterit. Olin tyytyväinen ku Katrilla oli niin turvallinen olo tietävissä käsissäni. Löyettii yks lauki oleva luomukauppa vahingossa ja sieltä saikiin ruisjuureen leivottua ruisleipää. Hallelujah! Muutenhan ruisleipä (roggebrood) on täällä sellasta saksalaista siemenleipää yäh.

Waterloopleinin kuvitusta.

Gotta love the language.


Keittiön puuttuminen hostellissa oli iso, pitkä miinus. Lämpimiin ja säännöllissiin aterioihin tottunneina oli jotenkin säälittävvää lukittautua huoneeseen syömään leipiä eri päällyksillä.

Lounaspakkaus kahdelle: avokadon puolikkaat (alla), seitan-nakit, tempeh-palat ja ruisleipää.

Sen tiesin että halusin jottai turistimeininkiä Amsterdam-reissultani ku viimeks kuukauden mittainen asustelu oli keskittynny opiskelluun ja salliin. Sillon kylläkin hyvin aktiivisen Anna-Selina-ystäväni avulla sain käytyä mm. Rijksmuseumissa Rembrandtin tauluja kahtomassa. Nyt oli mielessä Madame Tussaud's (jonka nimenkin perusteella voi rankata "liian kallis" -listaan), torture- ja seksimuseot sekä tietenkin Anne Frankin talo.

Lukkiin nuorna poikana Anne Frankin päiväkirjan kerran tai pari ja sitten hänen innoittamanaan alloin kirjottaa 13-vuotiaana päiväkirjaani ihan joka päivä. 5-13-vuotiaana kirjoittaminen oli satunnaista. Miettikää siis montakohan päiväkirjaa minulle on kertynyt 13-25-ikävuosien aikana.. lalalla.

Nykysen päiväkirjani kanssa.

Punasten lyhtyjen alueelle jouvvuin viime kerralla aina eksymällä. Koskaan en tieten tahtoen sinne menny. Erilaisten "kanelitaneli"-variaatioiden jäläkeen blogiini on eksytty eniten juuri hakusanoilla "red light district area", hmm. Paikka näyttää kiinnostavalta varmasti varsinkin niitten silimiin, jotka ei oo tottunnu näkkee ikkunoissa keikkuvia prostituutteja. Brittituristit vyöryy paikalla ku omistais kadut ja vallottaa seksikaupat ja coffeeshopit, joita on katujen varrella yhtenään. Oli jännää nähhä muutaman huoraikkunan välissä perheen joulupäivällinen.. perus.

Surullista kumminkin on että hyvin harva nainen ikkunoissa mielellään on. Monet työntekijät tulevat Itä-Euroopasta ja ovat tulleet paremman elämän toivossa. Nyt he sitten seisovat kaikkien katseltavana odotellen asiakasta itselleen. 

Coffeeshopitkaan ei saa kannabista omasta pikku ruohoruukustaan, vaan kannabis-teollisuudessa toimiikin sellainen koneisto, jota ei pitäisi rahallisesti tukea ollenkaan.



Ilosimpiin juttuihin siis. Mitä veggaani saa Hollanissa syödäkseen sillon kun ei ole keittiötä missä ruokansa valamistaa? Ensimmäisenä iltana apu löytyi Maoz-nimisestä falafel-ketjusta. Pitaleipä sallaatilla ja kolomella falafel-pallolla maksoi 4,90e. Jujuna on se, että sallaattipöydästä saa ottaa rajattomasti täytettä. Siis kun olin syönyt pitaleivän sisältä porkkanat, punajuuret, kurkut, suolakurkut, korianterilla höystetyt couscousit, olliivit sun muut niin sain käyvä laittaa lissää. Siinä leipää tyhjennellessä ja täyttäessä näläkä kyllä katos kummasti. Maozin falafelejen mausta en hirveästi perusta kuten en leivästäkkään, mutta sallaattibaarin antimet kelepas.


Mitä tehhä kun tullee yllärivessahätä ja ei oo muka hiluja maksaa itteesä vessaan? Taas sai kaupunkituntemukseni sata pojoa: juoksimme yhteen vilkkaaseen elokuvateatteriin ja helpotimme olomme siellä. Vielä käyttiin ViveLaVie-nimisessä pienessä lesbobaarissa yksillä. Siellä soi kasarihitit kuten Paulin ja Michaelin Say, Say, Say sekä Wham!in Last Christmas. 

Kaikki tämä tarvittava löytyy Rembrandtpleinin tuntumasta. Sen läheltä löytyy muunmuassa kauppakatu Kalverstraat, kaksi Pathén elokuvateatteria (joista toinen näyttää aivan vanhalta palatsilta), ViveLaVie ja Maoz.


@ViveLaVie.

Hostellin hintaan kuului aamupala, jonne ehittiin vaa yhtenä aamuna. Onneks oli leippää ja hedelmiä meillekin. Huoneesta haettiin vielä yön kylmässä vedessä lillunu margariinirasia ja Alpro Soyan red berries -juoma, jota ei Suomessa myyä (ainakaan peruskaupassa). Tein huomion siitä että turkkilaisia oli paljon matkalla. Salakuuntelin niitä vaan huomatakseni ettei niillä ollu mittään kauheen mielenkiintosta puhuttavvaa.




Katri meiän Egypti-hullu bongas Tutankhamon-näyttelyn mainoksen ja halus sinne lähttee. Minä tarvisin liikuntaa, joten kävellen pistettiin menemään Etelä-Amsterdammiin entisen kouluni lähettyville.

Vondelpark.

Leivonnaisnälkäinen ihmisjoukko ja yksi kahvihammaskalusto.


Hautakammio.

Noin 3300 vuotta vanaha hauta löyty vuonna 1922  Kuninkaiden laaksosta. Näyttelyssä avataan tätä historiallista löytöä ja näytetään huolella tehyt kopiot haudan sisällöstä. Näyttelyssä on yli 1000 objektia, joten katsottavvaa kyllä riitti. Yheltä opiskelijalta makso sissäänpääsy 16euroa ja oli se aika lailla sen arvonen sijoitus. Opastus kuului hintaan, joten kaikki kulki kuulokkeet korvilla. Oli mukavaa kuulla opastus, ainakin alussa, sitte rupes vähä korviin sattummaan ainainen pölinä ja vaikeat englanninkieliset sanat. 


Kumpi?? Helepotuksena silmälasien sangan väri.





Alussa luin tekstit ja kuuntelin opastukset innolla, mutta loppua kohden pistin opastuksen poikki ennen ku oli ees loppunnu enkä sitte jaksannu hirveesti mittää lukkeekaan.


Mielenkiintosia juttuja siellä kyllä opin. Tarkkoja taiteestaan nuo egyptiläiset! Tutankhamon oli haudattu isoon kultaiseen tilaan, jossa oli arkkuja sisäkkäin monta, kunnes lopulta oli itse faarao kaikkine koruineen. Varpaat ja sormetkin olivat erikseen kultakoristeilla päällystettyjä. Faaraon sisäelimet olivat hienoissa ruukuissa, jotka oli kanssa maatuskamaisesti vähän isommissa, jotka olivat jälleen isommissa..

Maatuska Egypti-style.



Ketä kiinnostaa näyttely ja ken on menossa Amsterdammiin ennen kevättä niin sinne vaan. Näyttely on auki 5. toukokuuta 2013 asti.

Koukattiin hostellissa eväshetkellä ja päikkäreillä ja sitten pakkasin toiveikkaana salikamat mukkaan. Mentiin tarkistaa pääsisinkö ilimasiks vanahalle salille ja vihreetä valloo näyttivät. Esitin kylläkin ensikertalaista siellä.. Tuttu combat-ohjaaja oli ohjaksissa niin halusin pitkästä aikkaa sen nähhä.





Katria vähän kyllästytti kun must-do-listani näytti tältä:
- sali
- Nike Store
- Perry (urheilukauppa) & Intersport
- soijaproteiinit De Tuinenista

Kukin omalla tyylillään. Katri halus mennä kahtoo hautajuttuja ja menin sen mukkaan, saa sekkii tulla minun kanssa urheilujuttuihin. Combatin jätti kuitenkin välistä. Ohjaaja muisti läsnäoloani sanomalla kaikille: "We have a special guest here tonight all the way from Finland!"



Katri ja lumipallo.


Katri meni tutkii kaupunkia ittekseen sinä aikana ku olin urheilemassa ja sen jäläkee löyettiin Wok to Go, josta sain korianterilla päällystettyä tofuwokkia ihan mukavaan hintaan (6,90e). Ei jäänny näläkäkkään.

Iron Jawed Angels wokilla höystettynä.

Meikä tykkää korianterista, Katri ei niinkään.

Tässä alla näätte vielä huoneemme. Sängyssä oli ihanasti laidat, tuli mieleen lapsuuden sängyt. Lisäksi sängyt oli erotettu kovalla osalla, johon vuoronperrään selkämme / kätemme iskimme. Nukuimme siis tiiviisti yhen sängyn puolella.

Aikuisten ensisänky.

Schipholilta eli Amsterdamin lentokentältä on heleppo lähteä pois ja on sinne kyllä heleppo mennäkin. Jos ei junalla mene (3,80e) niin sitten päässee myös neljän euron lipulla bussilla. Käveltiin hostellilta Leidsepleinille ja noustiin bussiin.. ja niitäkin mennee usea tunnissa.


Oli kova nälkä, oksetti ja väsytti. Ei olis vielä tehenny mieli lähtee pois koko paikasta, viikossa ei ehitty ku vasta reissu alottaa. En oo seitsemään vuoteen ollu noin lyhyellä reissulla paitsi Tallinnassa ja Skotlannissa. Tutussa paikassa viikko on hölömön lyhyt aika.


Minä ja ihana Jennifer..

Lentokone oli myöhässä niin jäätiin Tiedekeskus Nemon asentamien hienojen laitteiden luokse leikkimmään.

Minun ja Katrin (nenätön) sekotus.






Lähettiin Estonian Airlinesilla, samalla millä oltiin tultukin. Taas nauratti sana "lennokkikapteeni". Lento oli melekee tunnin myöhässä ja Tallinnassa ku vaihettiin konetta niin myöhästy lento entisestään. Lentokone oli hurjan pieni, olisko ollu 30 paikkaa konneessa. Huh. Juoksujalan ehittiin seuraavaan Tiksin bussiin Helsinki-Vantaalla ja onnenkantamoisen kautta päästiin vielä ilimasiks, jes. Kortinlukulaite ei nääs toiminnu. Ehittiin minnuuttipelillä vielä seuraavaan junnaankin, jossa vietimme yhessä 1,5h ja Kouvolassa juoksin ommaan vaunuuni. Katrin vaunu oli nääs lähössä Joensuun suuntaan ja minä halusin Kuopioon. Meni varmaan tunti ennen ku saivat junat irrotettua toisistaan. En silti valita, koska oon niin kyllästynny kaikkien "VR -venaa rauhassa" -juttuihin. Kahtelin leffoja ja antoin silimien luppasta koko matkan.


Hollanti on edelleen ihana maa ja toivon muuttavani sinne muutamien vuosien päästä. Vieläkin vaan hollantilaiset kaverit saa pahan mielen aikaa. Piti nimittäin nähhä hyvvää ystävääni, joka puoltoista tuntia ennen tappaamisaikaa pisti viestiä ettei pääsekään paikalle.. Muutaman kuukauden aikana olin parikymmentä kertaa varmistannu että eihän tee (hollantilaisittain) ohareita. Vitja. 

Minnuu ei haittaa sade ollenkaan ku tiiän että se kuuluu pakettiin. Rakastan intohimosesti hollannin kieltä ja toivon että pian päästäs maahan uuestaan.

Alla vielä kaksi katsomisen / kuuntelemisen arvoista videota. Ensimmäisessä Katri näkkee ekan kerran soittovehkeen, jonka nimmee en tiiä ja toisessa saatte kuulla miltä kuulosti Vondelparkin lähheisyydessä perjantaiaamuna kello 6.45