torstai 30. elokuuta 2012

Pajis, Pajiksempi, Pajiksin


Ravitseva urheilijan iltapala.

Sunnuntai-iltana raahauduin rinkkani kanssa Lahden kautta Nastolaan ja asetuin (hetkeksi) aloilleni huoneeseen espoolaisen Karoliina-kämppiksen kanssa. Ei olla vielä saatu "vakituisia" huoneita ja kämppiksiä, ne saadaan ehkä ensi viikolla. Meiän huone jakkaa viereisen huoneen kanssa vessan ja suihkun, mikä on käytännössä ihan toiminut. Huone on ollu kiva ja viihtysä, paitsi vähän ouvon mallinen ja pieni. Hyvin ollaan kuitenkii täällä sopusasti eletty! ..mitä nyt naapurista kuuluu välillä hengausmekkalaa, joka on minun kauneusnokosia häirinny.

Karoliina oli minnuu järkevämpi ja oli ottannu kunnon evväät messiin. Minulla oli vaan pikasesti kottoo napattu nuudelipussi sekä kimpale seitania. Seitanin vetäsin melekeen ykösellä alas, mutta koska täällä huoneessa (tai missään muuallakkaan) ei ollu vedenkeitintä niin oli pakko vettää nuudelit raakoina. Päätin että aina Kuopiossa käydessäni valmistan pari kimpaletta seitania mukkaan. Protskua viikoksi!

Karkki patonkinsa kimpussa.

Huoneemme.

Pajulahdella on loistava ominaisuus: saamme asua huoneissa ilmaiseksi ja syödä viikolla aamiaiset, lounaat ja päivälliset. Tämän takia en tahdokaan asumisjärjestelyistä saatika ruuasta valittaa. Hankalaa tullee kuitenkin olemaan se, että joka viikonloppu tarvii tavarat raahata paikkaan x. Saahaan jättää koululle tavaroita kasseihin mitä nyt tarvitaan, mutta muuten joka perjantai täytyy huoneiden olla tyhjinä. Lisäksi koska lompakossani on pohja niin en voi aivan joka viikonlopuksi Kuopioon matkustaa. Tulen majoittummaan Lahessa, Helsingissä ja ehkä jopa Nastolassakin. Jos lukijoissani on minulle mahollisia viikonloppu-majottajia niin ilmottakkaa vaan. Ossaan olla hiljaa ja voin olla ihan omissa oloissani reenin ja leffojen parissa.

Näin nätisti meiän vaatteet mahtu.

Maantaina oli pakko lähtä kauppareissulle. Jos ei halluu Salleen mennä niin kaupoille on viis kilometriä. Sopivasti kaupan ovella tajusin jättäneeni lompakon turvallisesti pöyvän lipastoon. Onneksi en ollu reissulla yksin niin sain lainattua luokkakaverilta rahhoo. Hirveesti ei varmaan tuu iltapalamuonat maksammaan, kun nytkin riitti yks iso maustamaton jugurtti lisukkeineen (müsli, rusinat, muksut). Bannaaneja piti toki kasa ostaa, niitä iliman ei oikkeen mielellään elläis.


Koulu on yllättänny minut hyvinkin positiivisesti vegeruuillaan. Oon saannu esimerkiksi soijarouhekeittoo, kaalikääryleitä, kurpitsaa papu-tofupäällysteellä, pinnaattikeittoo, kasvispihvejä sienikastikkeella ja kuten kuvasta näkkyy: tofu-kasvis-pitsaa! SLURPS. Onnellisena aina ruokajonossa oon sylkikuplat suupielillä poristen. Aamusin saan puuroa.. ah.



Ruuan (ja uppeitten koulukavereitten) lisäksi koulussa kivvaa on ollu oppitunnit. Teoriatunneilla ollaan käsitelty muunmuassa ihmiskehityksen ja lahjakkuuden eri teorioita, erilaisia oppimismalleja, vuorovaikutusta ja ryhmiä, etiikkaa ja tapahtumien järjestämistä. Ollaan myöskin opeteltu käyttämmään PowerPointtia.. Oon aika paljon elämäni aikana käyttäny PP:tä, että hirveesti ei tarvinnu opetukseen kyllä keskittyä. Ollaan myös palloiltu ja telinevoimisteltu. Olin etukätteen telinevoimistelusta vähän kauhuissani, koska kuperkeikat oksettaa ihan älyttömästi. Voin kertoo että oon niin herkkä pyörimiselle ja keinumiselle, että en voi oikeen ees kattoo ku joku toinen henkilö keinuu. Siitä päätelkää millanen olo tullee kuperkeikoista. Älkää edes vaivautuko kysymään olenko koskaan käynyt Särkänniemessä tahi Lintsillä..

Oppitunnilla onnekkaat saavat urheiluhierojaltamme käsittelyn.

Hirmu hyvä on ollu reenailla vappaa-ajalla kun elelee reenaajien keskellä. Jotenkin kiva että voi omia koulukavereita pyytää salille ja lenkille ja ne oikeesti on valmiita lähtemäänkin. Maanantaina testasin meiän koulun kuntosalin, mutta en ollu Elixian ja Fressin uutuuslaitteita monta vuotta hiplanneena kauheen tyytyväinen laitteitten tasoon. Koska jotku luokkalaiset reenailee vähä Lahenkin suunnalla niin oon saannu niiltä kyyvin ja päässy käymään Lahen Fressillä sitten olemassa. Oon teheny punttireeniä, mutta myös käyny euroviisuspinningissä, pari kertaa testaa ABS30-tunnin ja pääsinpä combattiinkin. Combat-tunnille otin mukkaan kaksi luokkakaveria mäiskimmään. Hauskaa olj!

Vinkki combatoijille: 
tunnille mukkaan puolen litran vichy-pullo. Huomio! OBS! Nimenommaan vichyä, ei kivennäisvettä. Sen voimalla jaksaa suolojen ansiosta paljon paremmin riehhuu ku pelkällä hanavedellä.

Tänä aamuna kun muut vielä uinu niin minä menin yhen luokkakaverin kanssa kymmenen kilometrin pururatajuoksulle. Tuli ainakin kantapään kautta opittua, että Pajulahden  pururata ei oo välttämättä ihan juoksukelpoinen. Hyvännäkönen maasto muuttu yhtäkkiä saveksi, pitkospuiksi, lammikoiksi, kallioksi ja vähä sellaseksi suoksi. Extreme run! Koulutuntien aluettua huomasinkin, että aika monet kaverit ei ollu niin pirteinä.

Torstaiaamun fiilikset.



Meikäläisen muistiinpanot.

Karoliina peittojen sisältä kommentoi: "KELAA, vasta kaks viikkoo menny ja kaks vuotta jälellä.. Oh my God.."

Huomenna lähen lounaan jäläkeen Kuopijjoon, oekeetten ihimisten kaapunkiin. Siellä nähhään, ketkä siellä assuu. Muistakkee osallisttuu lauantaina Kuopio Maratonniin.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

häät / wedding


Heinäkuussa nakkasin bloggiin polttari-päivityksen ja luonnollisestikin sitä seuraa hää-päivitys. Puolitoista vuotta sitten isosiskoni Susanna mennä paukautti (salaa) naimisiin Väinönsä kanssa. Ensin häät meinattiin pittää kesällä, mutta sitten Susannan vatsa alkoi niin epäilyttävästi kasvaa, että juhlia siirrettiin roimasti vuodella etipäin. Vatsa on toki pienentynyt ja saanutkin nimeksensä Vaniljan. Vanilja on meiän perheen uusi tukkajumala..

Tuossa ensimmäisessä kuvassa on sisarukset järjestyksessä vanhimmasta toisiksi nuorimpaan, sillä nuorin eli Melissa on, niin kuin tiedätte, Brasiliassa. 
Sisarukset: Brasilia-Hanna (36), Turku-Maria (35), Kuopio-Mirja (32), hää-Susanna (29), Joensuu-Johannes (28), meikäläinen (25) sekä Jyväskylä-Jeremias (22).
Minnuu on ikäni haukuttu pätkäksi ja kuten näätte, olen hieman sisaruksiani lyhyempi. Muistuttaisin kuitenkin, että minulla ei ole korkoja kengissä ja en ole aivan lyhyin: Maria taitaa hävitä sentillä! Iskäkin ihmetteli mistä ihmeestä Susannalle tuli tuollaiset pittuusgeenit.

Voitte verrata meitä kolmen vuoden takaiseen kuvvaan. Tuolloin sisaruskatras oli kokonaan koossa ja juhlasankarina oli Johannes.

Johanneksen häät, 08/2009.

Häitten virallinen toimitus oli Kuopiossa Männistön vanhassa kirkossa. Sinne asteltiin Katrin kanssa hyvin kommeina. Olin Katrille koko edellispäivän kiukutellu, kun mielestäni sillä oli liian hieno paita. Ärsytti miks se oli sellasen "minun tyylisen" paidan ittelleen ostanu. Illalla Katria halatessa tunsin paidan selkämyksessä resorin ja huomattiin että meissä on jotakin yhteistä: paidat! Ne olivatkin ihan samallaiset, mutta vaan eriväriset. Miten voi olla mahdollista?! Huomaskohan kaikki asian ja miettivät että ollaanpa samasta puusta veistettyjä? Ollaan ku jotkut kaksoslapset, joille vanhemmat ostaa samat vaatteet mut eri sävyissä. Voi nolo..

Katri kirkossa. Harvinainen näky.

Susannan tyttären hääkampaus.

Kaksi Markettaa: Mirja ja äiti.

Vansku vanupallo ja Hanna.

Susannan toisen tyttären.. öö.. hääkampaus.

Meinas liikutus kiristellä silmiä ku näin Väpän seisovan alttarin eessä Susannaa oottelemassa, mutta sillo ku Susanna tuli paikalle ni tuntu olo normaalia flunssasemmalle. Sen verran kaunis morsian oli että!



Mirjan poppoo.

Kaksoset samispaidoissaan saman kokosine käsineen.

Häät jatkuivat mukavaan paikkaan Kuopion Inkilänmäelle. Sinne mentiin eksyen ja mutkitellen, mutta hyvässä seurassa, hermostumatta.


Yumi ja Jerkku.

Vaniljan tukkamuoti pyssyy -myös päiväunilla.

Tällasta Ylisten auton perässä.


Tervetulo-pommac ja parkuva Yumi. Loistava tilannekuva. Yumi ois kans halunnu juomaa..


Meiän nimet oltii kirjotettu nätisti tollassiin kivviin. Kivet toki otettiin matkaan muistoksi. Mulla kamerasta löyty "candlelight"-toiminto. Check it out!



Todella maittava päivällinen.



Minun ja Kaken ikioma jälkiruoka.



Häihin kuului tottakai myös photoshootit sekä parista että eri sukulaissekoituksista. Ylisen perhe taitaa poseeraamisen..


Osa meidän "jättimäisestä" perheestä.




Ready, ladies?

Tuolla taivutuksella kimppu ansaitaankin!

Stella: Häävalssi.

Tässä on vielä kuva yöltä. Muita kuvia en saanut otettua kun oli niin hämärää ja sellaisissa olosuhteissa kamerani kuvat ovat erittäin huonolaatuisia. Meikä joi jopa muutaman pikku kauhallisen verran boolia, kun en tienny että siinä olis viinaa. Ihmettelin että on aika pahanmakusta, mutta vasta tunnin jälestä kuulin että ei ollukkaan alkoholiton juoma tuo. Ei ihan ehtiny drinksullani avata kolmatta absolutistivuottani.. Köh.

Öri.

kouluviikko korvessa

Pitsaa Tapiolassa.

Viime sunnuntai meni Weekendistä toipumisseen ja toissiin festareihin osallistumisseen. Nääs syksyisin minua viihdyttää monet leffafestarit, joista ensimmäinen on nimensä mukkaan Espoossa järjestettävä kymmenpäiväinen Espoo Ciné. Seuraavia on ainakin Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Night Visions -kauhuelokuvafestivaali sekä homoleffoja esittelevä Vinokino. Minun oli tarkoitus mennä Espoilemmaan kokonaiseksi viikonlopuksi puuduttammaan peppuani, mutta Weekend lyhensi leffafestarini yksipäiväiseksi. Ehittiin Katrin kanssa kuitenkin hyvin käydä kolome elokuvvaa katsastamassa.

Mitkä on mielestänne parhaitten elokuvien maat top5?
Minulla selkeesti (ei järjestyksessä) Norja, Ruotsi, Tanska, Ranska ja Espanja. Ahh.





Vähäsen rupes tullee kyllä viikonlopun take away -ruuat tullee korvista ulos. Jos vaan jostain ois saanu vuokrata aina keittiötilat ja tehhä jottain, tuommonen ulukona syöminen kuluttaa sekä lompakkoa että mieltä.

Illalla mentiinkii kätevästi festaribussilla Tapiolasta Helsinkiin ja yövyttiin Brasilian Hanna-siskon sekä ruotsalaisen kaverinsa kanssa Omena-hotellissa. 

Maanantaina lähettiin Katrin kanssa viemmään minnuu koululle. Katri pysty sopivasti ostaa ittelleen lipun Helsinki-Nastola-Kuopio ja jättämmään minut Nastolan junaseisakkeelle keskenäni rinkan kanssa. Opettaja soitti minulle kun junassa vielä istuskeltiin ja kyseli missä viivyn. Ilmeisesti koulu oli alkanukkii jo kymmeneltä eikä kahelta niin ku olin luullu. Onneks kiltti ope haki minut autolla niin ei tarvinnu kiireessä viittä kilometriä painavien kassien kanssa jolkotella.

Korianterin kimpussa.

Hyvästelyfiilikset.

Pari tuntia myöhässä tosiaan olin koulusta, mutta ei se mennoo yhtään hiastannu. Kävin heittää tavarat minulle osotettuun huoneeseen ja sitten menin tunnille. Jaettiin porukat ryhmiin, joille annettiin tiistaista perjantaihin kestävälle ryhmäytymisleirille omat vastuualueet kuten siivoominen ja ohjelman suunnittelu. Meikäläinen pääs suunnistusryhmään.

Illalla käytiin Nastolan keskustassa kaupassa ja pelattii korttia. Jotkut ahkerat oli käyny lenkillä ja salilla. Minnuu kerkes harmittaa vaan hetken, sillä olin unohtana käyneeni samasena aamuna jo salilla (aikainen lintu, aikainen lintu!), mutta puolestaan Helsingissä.

Tiistaiaamuna jatku kouluhommat, kuten saatiin Wilman tunnukset. Voi niitä minulla ei ollukaan seitsemmään vuoteen ollu. Ja sillonki ku oli niin ei myö niitä ehitty justkaan käyttää. Lounaan jälkeen (joka oli muuten erityishyvvää) osa porukasta, itteni mukkaanlukien, starttas pyörillä 20+km matkaan. Mentiin omissa vastuuryhmissä, mutta sattumoisin taisin olla yksi ainoista, jotka tykkäs pyöräilystä.. Viimisten kilometrien kohalla otinkin kiinni toisen ryhmän ja kispailin niitten kanssa, niitä kun ei harmittannu polkimia veivailla.

Aikamoiset (vaihteettomat) menopelit.


Tiistai-iltana vielä kassailtiin telttoja ja tehtiin trangioilla ruokaa. Edellispäivänä oltiin saatu pikanen trangia-koulutus, sillä minä en ainakaan ollu sellasella aiemmin kokkaillu. Partiossa kävin muistaakseni kerran tai kahesti, sillonki opeteltiin erilaisia solmuja.. En ihan ehtinny päästä eräretkien ja suunnistuksen makkuun kyllä partiourallani! Tiistaihin kuulu vielä erilaiset tutustumisleikit. Yllätin ittenikin kun niin hyvin opin kaikkien etu- ja sukunimet (joiltain vielä toisetkin ja kolmannetkin nimet), iät, lajit ja kotipaikkakunnan. Olinkin niitten perrään varmaan eniten kyselemässä. Liekö ollu rasittavvaa..

Joukkueteltan pystytys.

Koko poppoon matkatavarat.




Meikäläisen jättipäivällinen: nuudelia soijarouheella.


Löysin sielunkumppanini.

Keskiviikkona aamu alkoi jumpalla ja sitten pelattiin lipunryöstöä sekä futista. Hansukin kuulemma halluis kouluun, jossa päivä alkaa lipunryöstöllä. Päivällä meillä oli olympialaiset, joissa oli sellasia lajeja kuten tulen pystyttämistä kolmella halolla, munan- sekä tukinheittoa.


Esitellää hienoja kenkiämme.

Löysin ittelleni kans veggaanikaverin.

Suunnistusryhymämme (-1 henkilö, joka kartteli meitä, hehe).

Anni munakopparina.

Feuer frei!



Käytiin illalla vielä vähä selvittelee suunnistusreittiä. Reitin varrella oli oiva määrä mustikoita ja puolukoita. Niitä kilpaa suut sinisinä napsimme. Koska ei tajuttu vielä onnekkaat hirvikärpästen päälle ni tungettiin ittemme Miilin kanssa pusikoihin ottammaan luontokuvia.


"Kukkaan ei huomaa minnuu."

Torstaina  koitti aika eräretken. Sääkin oli siunautunnu just retkeä varten, välillä sattaa tihhuutti lempeesti, mutta sillon tällön taivas repes hetkiseksi. Luojan kiitos olin panostannu vaelluskenkiin! Niitä on hyvä käyttää seuraavat kymmenen vuotta, ovat niin lujjaa tekkoo että ovat selkkeesti hintasa väärtti. Niinkin jäykät varret oli (ainakin vielä), että meikäläisen toiseen nilkkaan nirhautu kivat kulumat. Vaellettiin about 20kilomeriä ja ne hirvikärpäset -niihin tutustuin. Tai sanottasko että yks moinen tutustu minun silmäkulmaan. Kyllä friikkasin ku yhtäkkiä lennähti "roska" silmälle mikä ei lähtenykkää noin vaan irti. Pysähyttii laavulle syömään lounaat (meiän ryhmällä lounaaksi erähengessä pierukeittoa) ja sit käännyttii takas Luhtaanpirtille. Siellä vasta alkokin freak show ja hirvikärpästen metsästys kun yheltä oli päästään löytyny pari moista ja toiselle oli yrittäny kärpänen mönkiä korvaan munimapuuhiin. Usch..

Violetti jengi valmiina koitokseen.

Näin käy ku jättäytyy metsäpissille. "Oottakkee!"

Yllytin illalla muutaman urkkailijan esittelemään oman lajinsa. Tuli nähtyä vähän nyrkkeilyä ja painia, cheerleadingia ja sirkusjuttuja. Itsekin sitten pistin Sannan (myöskin combat-innokas) kanssa combatiksi.

Perjantaina aiemmin pirtille pyöräilleet starttasivat matkan koululle nyt kajakeilla. Minulla oli maanantaina tullu flunssanen olo, joka jatku kiinteesti pitkin viikkoo. Perjantaiaamuna oli lämpöö, mutta koska en ollu aiemmin melonnu, ni en halunnu sitä missata. Alkumatka tuntu painajaiselta ku kuumotti ja oli tukkonen olo. Sen lisäks ei ollu kunnolla melontatekniikkakaa hallussa. Sitte aloin vaan kauhoo melalla vettä ku hullu ja alko tukkosuuskin pikkuhilijaa hävitä. Melottiin pari tuntia ja oli huisi kokemus pitkin vettä kajakilla viistää. Sen jäläkee ei voinu muuta ku mennä heittää kunnon löylyt koulun rantasaunaan. Ahhh.

Kamerasta loppu akku, joten melontakuvat jäi valitettavasti kokonaan. 

Kaikenkaikkiaan uppee alotusviikko ainakin oli, sitä ei käy kiistäminen. Etten olis vielä perjantaina koululla lounaaksi saannu tofupyttipannua linsseillä ja vihreillä pavuilla.. Intopiukeena matkustan tällä hetkellä junalla takas kouluun ja mietin mitä sillä on minulle ensi viikolla tarjottavana. Adjö!