keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Tulppaanitaneli aka Kaneli-Taneli 1 år

Kattokaa nyt tuota hiusten määrää!

On ollu vakavaa inspiraation puutetta kirjoittamisen kanssa. Kirjoitan paperiseen päiväkirjaani minimissään kaksi sivua per päivä ja tänä kesänä olen ottanut tavaksi "huijata" päiväkirjaani. Pari päivää sitten minulla oli kirjoitusrästiä 22sivua! Nyt olen onneksi ottanut sen verran kiinni, että kirjoitettavaa on ennää 9.. Lisäksi leffa-arvioita en ole saanut aikaiseksi naputella ja arvatkaapa vaan oonko tän kesän aikana ehtiny kattoo leffoja! Aargh!

Melissa on asunnu meillä tulostaan lähtien ja on täällä vielä ensi viikon perjantaihin asti. Minun mielestäni tuo "vielä" olisi oikeasti "ennää". Eilen porasin olkkarimme lattialla sitä miten elämä on lyhyt ja miten en suostu elämään sitä ilman Melissaa. Yritän kovasti puhua puolisolle sen puolesta, että Melissan kanssa muutettaisiin yhteen. "Sehän voi asua vaikka naapurissa?" ehdotti Katri. Okei, sillä ehdolla jos asumme paritalossa taikka kerrostalossa samassa kerroksessa, tyyliin. Mutta 200 metriäkin eroa tuntuu liialta. Kiva, pillitin viime vuoden Melissa-ikävääni, nyt oon pillittäny onnesta ja pari viikkoo sitten aloin taas itkee siks kun se on lähössä taas pois. Sit taas ensi vuosi menee kyynelissä, varsinkin kun tulen ollee aika paljon myös Katrista ja koirista erossa. 



Meillä on mennyt nyt arki niin, että Katri on päivät töissä ja minä olen Melissan ja ystävämme Hansun kanssa. Olemme muunmuassa viettäneet leffamaratonin sekä pari sali-superpäivää. 


Ohjeet onnistunneeseen elokuvamaratonniin:
- Valitse leffat valmiiksi. Jos elokuvat ovat konneellasi, eti tekstit jo etukätteen.
- Tee päivän ruuat ja ostokset aamulla taikka mieluiten edeltävänä päivänä. Näin ei mee kesken kaiken aikaa ruuanlaittoon.
- Jos oot urkkahullu niin herrää aikasin liikkumaan, jotta voit sitten koko päivän lösötä leffojan ääressä.
- Kun katsot elokuvvaa niin älä harrasta turhia keskeytyksiä ("Apua kuka toi näyttelijä on, pakko tarkistaa IMDb:stä!", "jaa mitähän tuo termi oikeastaan tarkoittaa, googletan..", "montakohan asukasta Australiassa on? Wikipedia!"). Kirjota ylös asiat, jotka sinun on pakko tietää.


Sali-superpäivä tarkoittaa sitä, että ihan oikkeesti ollaan tyyliin 4-5h salilla. Tietenkin aika sisältää vaatteiden vaihdot, odottelut, saunomisen jne. Koska Melissa ei oo ennee salimme jäsen, niin ollaan pari kertaa siskon kanssa sille tarjottu päiväpassi (16e). Kuka maksaisi yhdestä ryhmäliikuntatunnista 16e?! Joten käymme siis usseella. Seuraava super taitaa olla perjantaina, jolloinka käymme ainakin balancessa, ehkä zumbassa (jos Melissa suostuu) ja illalla vielä sykespinningissä ja combatissa. Kävinkin itse ensimmäistä kertaa zumbassa noin vuoteen ja tällä viikolla body pumpissa yli yheksään kuukauteen. Jätin pumppaamisen siks kun tuntu että salireenin kanssa saan enemmän tuloksia aikaan.

Huomasimpa juur, että Hollantiin menosta on nyt aikaa vierähtänyt tasan vuosi. Sepä tarkoittaa sitä, että tämä blogikin täytti nyt vuoden. 
JA, MÅ HON LEVA!

Hollanti-lampaan kanssa juttutuokiolla.

Onni oli muutaman viikon Joensuussa hoidossa ja tuli sitten Ilosaarirockin jälkeen jälleen Kuopijjoon. Jeshka oli ne viikot tosi allapäin ja tahto heti lenkin jälkeen luikkia takas kottiin. Ihanaa on ollu nähhä miten se on oikkeen silimissä reipastunnu Onnin läsnäolosta. Ollaan käyty taas Vänärillä kävelemässä ja oon päästänny Onnin uimaan. Eilen se ihastu semmoseen jättikalikkaan, jota vähä aikaa sille heittelin. Se kanto sen ajatella kottiin asti eli kaksi kilometriä! Minulla ei ollu sydäntä käskee sitä jättämmään kalikkaa ulos.. Oli kyllä näky, ihimiset kadulla osotteli sitä ja naureskeli.

Koirat onnellisna siks ku päästettii ne vartiks olkkariin. Olkkari on niiltä restricted area.

Katri täytti viime sunnuntaina 24 vuotta, ja må hon leva sillekkii. Miten jänskää että alettiin tappailla kun se oli vasta 20. Ääk! Lauantaina käytiin eka kahtoo Pannuhuoneella Standup Finlandiaa, ja ilmeisen selevästi Sami Hedberg oli ylleisön lemmikki enkä yhtään ihimettelekkään kun sen jutut tuntu eniten improvisoiduille ja ne oli silti ihan sairaan hyviä. Standupista ku palattiin niin piettiin Katrille synttärit. Eipä tultu räpsittyä ku vaan pari kaverikuvvaa minusta ja Vantaalta saapuneesta ystävästäni, Ässästä. Hups, alan taas muistaa ottaa kameran mukkaan..

Mirja, Hansu, Kate & meikä, Melissa  @Pannuhuone.

Ässällä oli niin hieno takki, että minnuu alako hip-hopatuttammaan.

Mahtava öinen kaverikuva.

Kate vei minut eilen ravintollaan syömään. Oli vääntöä ravintolasta. Amarillossa on ihan hauska nachokuorrutteinen tofuruoka, mutta söin sitä kerran jo tänä kesänä ja se on muutenkin aika tyyris. Kiinalaiset ravintolat eivät ole kovin laadukkaita täällä ja thaikkuraflasta ei saa mittää ku kuolleita elläimiä vaa. Introsta perjantaina lähettii taas suru puserossa pois, kun ei siellä ollukkaan meille sopivaa lounasta. Saatiin kuulla se sit ku oltii syömässä jo toista sallaattilautasellista ("oho, nuudelissa onkin kananmunaa eikä täällä olekaan mitään vegaanista!"). Saatiinpa ilmaset sallaatit, sit vaan piti palata kottiin ja syyä kaalilaatikkoa. Pitserioissa en tykkää muutenkaa mittää tilata ku omat pitsat on sata kertaa parempia. Hesburger ei oo kauheen romanttinen eikä hintansa väärti.. Memphisiin ei Katri halunnu mennä. Helsinkiä tullee ikävä aina ku Kuopiosta yrittää löytää jottai ruokapaikkaa. NO mentiin sitten Rossoon, jonka vegepastaan oon ehtinny jo muutaman ruokailukerran jäläkeen kyllästyä, mut sit tilasinkin perinteisen lasten Onni Orava -aterian: pitsa (täytteinä artisokka, basilika ja tuore herkkusieni), muutama lohkoperuna, sallaatti raastepöydästä, juomana karpalomehu ja jälkiruuaksi hedelmäsallaattia raparperi-mansikkahillokkeella. Tämä kaikki yheksän euron hintaan, ei paha!

Katri ties jo mitä tillaa, mut menua on silti haaska selata.

Voi noita artisokkien muhkeutta. "Sokka irti!"

Katri pro-ähky.

Kunnon mies ei haarukkata käytä.

Katrille kahavia, meikälle tollasta.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

rock'n'burn!

Jeshka from the block.

Olen näinä aikoina innostunut muunmuassa pyöräilystä jälleen. Hollanti-kuukausien jäläkeen on tuntunnu syämmessä pahalle ja muutenkin vajjaavainen fiilis on ollu, kun en ookaan ennää pyöräilly ku hullu. Nyt oon sitten ottannu mielelläni pyörää alle. On järetöntä miten niin pitkiä matkoja voi tehä tuosta vaan. Siks alun alkkain ihastuinkii juoksemisseen, ku se oli niin mukavan noppeeta verrattuna kävelyyn.

Tässä blogikirjoituksessani kerron kuitenkin vaan menneestä viikonlopusta, joka starttasi perjantaiaamuna vaille yhdeksän Kuopiosta Mirja-siskon pihalta. Mirja oli laittanu pelkääjän paikalle pitsit, sillä oltii lähössä hakkee Susanna-siskoa Riistaveen mökiltä yllärinä Joensuuhun polttareihin.

Morsiuspenkki.

Jeshka turvapaikassaan.

Hirveesti en lähe polttareista paljastellee, mutta kohokohdat tahon ehottomasti kerttoo. Mittään perinteisiä nollauspolttareita ei ollu tiedossa, semmosia missä pittää mennä torille myymään tikkareita, tyyliin. Ja loppuillasta paikalle tullee miesstrippareita. Iuu, ei.

Polttarisankari.


Koska Susanna on yhtä kuin urheilu niin hän pääs tekkee 1/6-triathlonin, johon siis sisältyi 500m uintia märkäpuvussa lammessa, pyöräilyä 30km ja lopulta juoksua 6km. Eräs triathlonisti oli Susannan seurana ja samalla reenas ittekii, mutta juoksuosioon mukkaan meni Susannan kaks vanahaa koulukaveria (liikunnanopettajia) sekä Mirja ja minä. Susannan matkassa ei pysy kyllä tavallinen kuolevainen, jäin suosiolla jälkeen jolkottellee. Sussu vetäs Joensuussa maratonin ajalla 3.03 ja varmasti pian mennee matka alle kolomen tunnin. I'll pass..

SS = Super-Sussu.

Lampirastilla.


Juoksun jäläkeen syöttiin subeja ja saunottiin.


Kun olttiin syöty ja uitu tarpeeks ni lähettii seuraavalle rastille eli laskeutummaan viljasiilon ulukoseinää alas, semmonen 27m oli matkaa. Eka ajattelin etten mee, mutta kun Katrikin oli menossa ni mietin että hei tommosia tillaisuuksia ei varmaan kauheen ussein tule. Niinpä lähin ittekkii matkaan, vaikka ylhäällä tutis jalat ja näin kauhukuvia katkenneista varmennusköysistä ja huonoista valjaskoukuista. Eittämättä mielessä pyöri Final Destinationien kuolonkohtaukset.

Ready to go?

Melissa.

Katri.


Ilta hengattiin ohojelman ja ruuan parissa. Oli viihyttävvää, mutta päivän temmellykset alko jo ramasta ihimistä.


Seuraavana päivänä Sussu luuli että polttarit on ohi. Hähää eipäs ollutkaan! Mentiin yhelle kuntosalille, kun sieltä oltin varattu yksityinen kahvakuulatunti. Hiki roisku! Mukana oli myös Susannan mies sekä parin muunkin polttarivieraan puoliso. Sieltä pikasuihkun kautta Ilosaareen rokkaamaan. Oh yeah!
We <3 Lapko.

PMMP! ..ja Mira, joka tanssii ku Susanna.

Iiris.

Iiris.

Apocalyptica.

Kaveri kainalossa.

Oli niin pitkät jonot ja oltiin lähetty niin myöhään Katrin ja Melissan kanssa liikenteesseen, että nähtiin vaan puolet Lapkon keikasta nyyh. Kuus vuotta sitten käytiin yhen kesän aikana varmaan kuuella Lapkon keikalla ja aina oltiin eturivissä moshaamassa. Ja joo, vaikka Ville Maljan musta pillifarkku-look on nyt aivan muuttunut valkeisiin shortseihin ja paitaan niin Lapko yhäkin rokkaa tykimmin. Palefacen keikalla tanssitti ja oli niin lämmin että oli riisuttava biksun yläossiin. Hetki seurattiin Jare & VilleGallee, mutta olen erräässä haastattelussa lukenu heiän homovastasia kommentteja niin boikotoin heitä vähäse. PMMP oli yhtä energinen ja mahtava mitä aina (ja niitten uus levy on tutustumisen arvoinen) ja sitten olikin virolainen Iiris (20-vee) joka oli aivan huippu! Suosittelen artistia mitä lämpimimmin.


Iiris oli tosi hyvä essiintymmään ja se puhhuu englantia söpösti. Vielä kun se muutaman sanasen sano eestiks niin sulin. Joskus vielä opettelen eestiä solkkaamaan..

Apocalyptica osas hommasa, se ei varmaan tule yllätyksenä. Led Zeppelin -henkistä Rival Sonsia en ehtiny kauaa seurata mikä vähäse harmitti. Sammoin D-A-D:n aikana oli henkistä leppoo ja ruokataukoo niin en pystynny siihenkää keikkaan niin keskittyy. Elokuu tanssitti ja The xx herkisti. Lopussa The Hives räjjäytti potin, Pelle Almqvist on tarkotettu essiintymmään. Suomenkieliset välispiikit lämmitti mieltä. "Hyppö hyppö hyppö!" huusi Pelle kun halusi ylleisön pomppivan. "Suomalaiset ruotsalaiset rock'n'roll!"

Ja lopuksi jonkun kuvvaama pätkä The Hivesin Walk Idiot Walkista, joka vuonna 2004 sai minut ihastummaan pändiin. Ihastukkaahan tekkii.

torstai 5. heinäkuuta 2012

HELSINKI PRIDE 2012


Käynnistin siis Pride-viikon juhlintani männä torstaina Homojen hommaa! -stand upilla. Perjantaina Melissa rakas pikkupiiperoni tuli Turusta pari päivvää minua myöhemmin ja menin häntä niinkin idyllisseen paikkaan ku Itäkeskukseen vastaan. Sieltä sitten käskynkkää kauniisti Kontulan läpi Vesalaan. Nähtiin Kontulan ostarin kulmilla naurava nainen makkaamassa maassa tissisilteen. Welcome to Helsinki, baby!

Melekeen aina kun otin Melissasta kuvan ni se kaiveli reppua.

Lähettiin hoitelemmaan Melissan hiusaineasioita, joka käsitti metroilua Vuosaareen ja sitten bussilla Rastilan suunnille pärräyttämistä. Parin päivän sissään kävin siis kahesti Vuosaaressa, joka on hieman hämmentävvää. Kun oltiin menossa takas keskustaan niin alettiin sellailla Pride-lehtistä. Mitä tehtäs ennen ku naistenpilleet alkas? Kello oli vaille viisi, kun hoksasimme satteenkaarimessun alkavan kuudelta. "Äkkiä takasin Vesalaan ja hakemaan meille kunnon kirkkovaatteet!" Sitten metro pysähtyikin ja tuli kuulutus: "Metroliikenne on katki, Itäkeskuksessa on tavattu henkilö raiteilla." Myö jo Melissan kanssa oltiin varmoja tyyliin itsarista tai jostain yhtä kammottavasta kun ihan vähän aikaa sitten oli tapahtunut se "isoisä meni lapsenlapsensa kanssa seisomaan junaraiteelle" -juttu. Onneks googlettelemalla selviskin, että joku oli tipahtanut pyörätuolistaan raiteille niin, että hänet ehdittiin kuitenkin nostaa turvaan.


KUKA käyttää tämmösiä paitoja?! Ilmottautukoon heti tyylirikospolliisille.


Suunnittelen reittiä tarkkaan.


Hypättiin metron pysähyspaikassa (joka oli onneks Sörkka) pois ja juostiin Hakaniemen tofukaupan kautta bussiin. Voitteko kuvitella, käytiin ostamassa "kirkkovaatteet". Ei riittänny pokka lähtee messuun kirkkaanvihreissä shortseissa ja limenvärisessä paidassa. Messu piettiin Kallion kirkossa ja ehittiin just ylämäkkee alkaa juosta ku rupes kirkonkellot kilkattammaan. Siinä oli semmonen apokalyptinen tuntu.. Meiän eellä messuun kiiruhti myös hyvinpukkeutunu herra. Tuli yhteisöllinen fiilis, tässä sitä ollaan ja juostaan Jumalan sannaa kuulemaan. "Kello löi jo kuusi, lapset herätkää.."



Melissa kävi laatujaan ensimmäisessä, minä toisessa satteenkaarimessussa. Oon kirkkoon kovasti kaivannu, mutta perusmessussa mieltäni kalvaa se mitä muut kirkkokäyjät ja pappi ja kuka vaan ajattelisi, jos tietäisi seksuaalisesta suuntautumisestani. Satteenkaarimessussa tunnen olevani sataprosenttisesti hyväksytty, oikeanlainen ja rakastettu. Sain taas pidätellä itkua messun alusta aivan viimeiseen virteen saakka. 

"Vaikka vaellus on vaivaista/ 
 minä vielä jaksan toivoa/
olen kahden maan kansalainen."

Tästä kirkkojutusta tuli mieleen muuten se, että stand upissa oli muuten hauskaa, mutta jokanen koomikko otti kristityt vitsiensä aiheeksi jossain vaiheessa. Tästähän ylleisö riemastu, sillä ainakaan kovin moni homoseksuaali tuttuni ei kristinuskoisia hyvällä katso ja itseasiassa aika lailla toisinkinpäin. "En tuomitse sinua, mutta.." Harvemmin homoseksuaalisuus ja kristinuskoisuus ihimisessä yhistyvät, ja juuri siksi satteenkaarimessu on minulle omiaan.

Perjantai-illaksi menimme Kaivohuoneelle naistenpilleisiin ja parasta siellä oli nähdä vanahoja kavereita ja vähän uudempiakin! Takasin Vesalassa oltiin vaille viisi aamulla.

Melissa-kaunokainen valamiina Kaivohuoneen koitoksiin.

Lauantaina oli työlästä herätä lyhhyitten yöunien jäläkeen ja lähtä taas keskustaan. Tiedossa oli evväitten ja juomien ostoa sekä lähtö kulkueeseen Sennaatintorille.

Hyvin makeasti oravainen, aivan liian kesynä.

Matkaan lähde!


If you bamboo banga..


Haettiin lemppariraflasta viime vuoden tavvoin evväät ja sitten ruettiin talsii Sennaatintorille, josta kulkue starttaisi. Ahhh selvinpäin pridettäminen on super-ihanaa ja tää oli nyt minun toinen selvä Pride! Sitä ennen oon neljä Pridee riehua rellestäny ja ollu ihan tuiteritui. Nää päivät aistini ovat täysin avoinna ja olen koko ajan valmis hallaukseen. Kerrään ilmeisesti hallauksia vuodeksi varastoon..



Siskonlapsi Aava tuli moikkaa. Äitinsä pinkki canga oikealla.


Jenni on paras.

Etsi kuvasta mökkinaapurit.

Hosu & Melber.

Tartu mun tukkaan!

With Charlie.

Pridet mennee ohi aivan liian noppeesti joka vuosi. Koska minulle jää samallaiset olotilat ku lapsena joulun jäläkeen niin oonkin kuhtunu Pridejä omaksi joulujuhlakseni. Voi sitä rinnassani kumisevvaa tyhjyyttä kun puistossa ilta viilenee ja Esme lämpimikseen hyppelee. Eikä paikalla ole kuin pari raasua ja yksi nainen, joka sai kaveriltaan 200euroa siitä, että riisui itsensä alasti ja tanssi hetken niissä Luojan suomissa vetimissään.
Sunnuntaina Hansu ja Melissa lähti Kuopioon puoliltapäivin kimppakyyillä, mutta meiän kyyti oli tulossa vasta puoli viiden aikaan. Niinpä ryhdyimme hankkimaan rahamorkkista: Ruohonjuuresta vehnägluteiininakkipaketti (joka tyhjennettiin heti liikkeen ulukopuolella), Narinkkatorilta Soda Stream -limsamaistiaisia (kylläkin ilmaisia) ja Bamboota lounaaksi. Once more with feeling. Hankimme erittäin kylläisinä myös jätskiöverit: kolme jäätelöä per henkilö. Äkkiä ennen kuin ne sullaa auringossa!!! Ugh..

Talonpojan nakki.



ENNEN.

Katrilla huulikoru?

Kumpi parempaa, vanilja vai suklaa? Öh?

Ja eikä aikaakaan kun jäätelö housukankaani tavoitti.


Sellainen oli Pride-reissumme armon vuonna 2012. Kiitos kaikille osallistujille ja erityismaininta omille kavereille, tuttaville, ystäville ja hauskuuttelijoille. Ensi kessää ootellessa!