keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

ÅBO

Terveisiä Pieksämäeltä.

Sunnuntaina koitti "yksinäinen junamatka" Turkuun. Aluksi vähän harmitti, kun tajuttiin liian myöhään jotta olisin sittenkin mahtunut pikkuveljen autokyytiin. Olo tuli paremmaks kun ymmärsin saavani Katrin kanssa vielä ylimääräsen tunteroisen olla Pieksämäelle asti, jossa tiemme sitten eros. Mikkelistä Tampereelle asti matkas vanaha tuttuni vuodelta 2005. Tämä kysseinen henkilö oli itteasiassa se, joka minut tuolloin viittomien pariin lempeellä kädellä ohjas. Oma viittomanimenikin on hänen perujaan.. Kyllä siinä kelepas kuulumisia vaihella!

Tampereelta etiäpäin sitten hengailinkin hyvän ystäväni, tietokoneen, seurassa. Yritin muistella keitä kaikkia tuttuja minulla Turussa on, joita olis kiva tavata. Yllättävän vaikkeeta rueta listaamaan turkulaisia kavereita, kun ihimiset muuttaa ees taas. Sama ongelma on Tampereelle mennessä. Kansa on niin eläväistä, etten aina ossaa pyssyy perässä.

Äkkiä muistin että minun combat-ihkutus-kaverini Jenni assuu Turussa. Jostain syystä sijotan sen aina Tampereelle asumaan. Tuosta vois joku tamperelainen jopa suuttua. Istuttiin eka jokirannassa ja sitten tultiin veljen luokse lukemaan veljen tyttöystävän Danskun ihkuja Cosmopolitaneja. Ahhh mitä laatutekstiä! Opittiin varmasti vaikka mitä tähellistä. Nyt osataan sata uutta niksiä ja antaa tyttöille kiksiä.

Jompi kumpi ossaa flirttailla kameralle. Arvo kumpi.

Kyllä hymmyilyttää.

Yksi juttu mistä voisin puhhuu ikkuisuuen on Danian ihanat Vietnam-henkiset ruuat. Ne jotka lukkee / on lukennu Tuksun blogia niin varmaa alkovat miettiä nyt jenkkihenkisiä juttuja. Sunnuntaina Dansku teki säilykeseitania kasviksilla ja riisillä. Meille tuli Melissan kanssa vähän kinnaa siitä kumman kotikokiks Dania tullee, siis siltä itseltäänhän ei tarvii kysyä. Ne mökillä syödyt vietnamilaiset riisi-"tortillat", ahhhh. Miten unohin ottaa kuvan niistä? Assuin Jerkku-veljen kanssa yhessä syksystä 2007 jouluun 2008. Nuilta ajoilta on Jeremiaksen keittotaidot todella tuttuja. Ainoina elementteinä toimii makaroni, Pirkan valmispasta, jauheliha, kana, rahka, bannaani ja energiajuomat (Ed).

Danian luomus.

Jeremias = Kokki kolmonen.

Maanantaina ja tiistaina oli tosi laggauspäivät meillä. Sää on ollu aika satavaista ja unirytmi on koko konkkaronkalla ihan päälaellaan. Maanantaina sentää sain aikasiks mennä vanahan kaverini luo, jonka oon viimeks nähäny melekeen neljä vuotta sitten. Häntä nähessä tuntu että aika on tosiaan rientäny vähä liiannii noppeesti.

Kissa kuuluu sisustukseen.



Maanantaina piirsin pikku paperille oikeen hienon juoksulenkin. Haluttiin alotella lenkki kolomen kilsan reippaalla kävelyllä Skanssiin. Intersportin ja Stadiumin kahlaamisten jäläkeen oltas jatkettu lenkkiä 13 kilsan juoksulla. Melekeen heti ku alettii reippailla ni rupes tullee hilijasia vesipisaroita, jotka ei koskaan tiedä hyvvää. Pyörittiin kaupoissa tunti löytäen oikkeen oivallisia ja tarpeellisia urkkavehkeitä. Olin ihan täynnä tarmoa: nyt juoksemaan! Mut ei, ulukona oli järkyttävä rankkasade, melekeen semmonen mitä Hollannissa oli yhtenään. Se siitä. Juostiin kyllä, mut vaan takas veljen luo. Oltii kaavailtu Jennin kanssa yhteis-combattia, mutta sekkii suunnitelma kusi.

Eilen päätettii ottaa auto ja lähtä sinne Skanssiin hakkee varraamani kamat ja sit käyvä keskustassa pyörähtää. Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli kun ei löytynykkää autoa meille. Dania oli sanonnu meneväsä pyörällä töihin, mutta olikii mokoma huristellu kaaralla. Noh, myö sitte otettii se pyörä ja sovittii, että Melissa kyyvittää meikäläisen. Ehittii ottaa pyörä varastosta ulos ku rupes ilimestyy tummia läiskiä asvalttiin. Eiiii, taasko alkaa sattaa? No alako ja kunnolla! Hirveetä kyytiä lähettii keskustaan suihkii.

Dude, where's my car?

Pieni, onnellinen hetki.

Ylläolevassa kuvassa on himoitsemani toppi, jota en ole vielä omassa koossani ja toivomassani värissä nähäny muuten ku Nikeshop-sivuilla. Pienestä lähttiin oon tykänny Nikestä jostain syystä. Boikotoin tommosia merkkituotteita ja muutenkin "shoppailua" vuosikaudet, kunnes kaks vuotta sitten super-urkkailun alotettuani alko periaatteet vähä haurastua. Melissa haukkukiin minut usseeseen otteeseen pinnalliseks, kun piti jokasta Niken tuotetta hipelöidä.

Jatkettiin matkaa China Markettiin, jonne on aina yhtä ihana mennä. Tollasista "Aasia-kaupoista" saa niin palijon halavemmalla tofut. Ostan ylleensä moisesta myös sieni-soijakastiketta ja tempehiä. Melissan kanssa kun ollaan liikenteessä niin on tullu tavaks tutustua aasialaisiin "herkkuihin". Nyt sitte ostettii jokkii mehevän makkee leivän kaltanen pylpyrä ja noita kookosrullia. Tykkään muunmuassa naksuista, jotka on puoliks makkeeta ja puoliks suolasta.


Kun palattiin jälleen uitettuina koirina Jerkun luo niin otettiin pian Danialta pallautunu auto allemme ja huristeltiin sinne Skanssiin.

Minun kaunotar ja melekee minu lempipaita siinä.

Tultiin apteekkiin juomaveden toivossa ja löydettiinki vesihana. Ihanata.

Skanssi.

Tuhma Esme..

Because I'm living in a material world.

Hirvittää kyllä ittiäkii välillä toi sielun myyminen pirulle. Niin kuin ois idealistista ellää mahollisimman ekologisesti ja suosia pelekkää reilua kauppaa ja kirpputoreja ni ei. Oon huomannu, että varsinki kesäsin himot riistäytyy ihan käsistä. Ihan hyvin osasin ellää kirpputorien ja satunnaisten ulkomaan reissujen ostosvimmojen kanssa, mutta jotenkin hyvät urheiluvälineet saadakseen täytyy melekeenpä kääntyä uusien, käyttämättömien tuotteitten puoleen. Vähä jännää miten aina juoksen tarjousten perässä ja kerräilen kadun varsilta likasia pulloja. Tosi tarkasti tiiän mitä kaikkee saa S-Marketista halvemmalla kun K-Kaupasta ja toistepäin, sitte sitä mukkaan venkslaan kauppojen väliä. Ois hullua ajatella, että ostasin 2,25 eurolla soijamaitoa kun toisessa kaupassa se maksaa 2,11! Sitten meen johonkin Intersportiin ja siellä on jotakin erikoisen ihanaa 30 eurolla, mikä ettei, "kulje ulos kassan kautta". Onneks en meikkaa, käy parturissa tai juhli. Jostain on sitte mistä säästää.

Skanssista ajettiin Marian luo hänen puhelinneuvontansa avulla. "Ajat niin pitkään suoraan, että vasemmalle jää Prisma, sitten käännyt seuraavista valoista vasemmalle ja.."

Keimailevat siskokset.

Mariaa nauratti ET-lehti.

Ikäerroo 10v.

Kun puol kahentoista maita istahettiin autoon takas niin kävi ilmi, ettei kummatkaa tienny minne suuntaan lähtee. "En minä tiiä mitä kautta tultiin kun jouduin keskittyy vaan tuohon keppiin!" kiukkus Melissa, joka on Brasilia-vuotensa ajannu automaattivaihteisella ja kokee nyt kytkimen tuovan haastetta elämään. Itsekin olin jättäny menomatkalla tärkeet maamerkit huomioimatta, kun olin vaa katellu aina että no missä ne liikennevalot mistä pittää kääntyä ja missä seuraava iso risteys. Ei helepottanu yhtään se, että silimälasit oli jääny veljelle.. Yritinpä siinä sitten siristellä ja lukkee tieviittoja. Näin viittojen tekstit suunnilleen sillon kun oltii jo huristellee niitten ohi. Oli pikkusen sumua pinnassa ja tuntu että liian maalaismaisemalta alako tienoot näyttää. "Mihin suuntaan pittää mennä, Hämeenlinnan vai Helsingin?" Ääks, ei kummankaan?! Melissa rupes jo hermomaan kunnolla, väkivalloin laitto autoradion pois päältä ja kirreili. "OLLAAN LIEDOSSA!" se sitten huus, jolloin oli vaikeeta estää naurua. Oikeesti, Liedossa?! Onneks veli vastas vielä puhelimmeen ja opasti parhaimman mukkaan meitä Turkuun päin.

Sumu.


Se hetki, kun tiet ei näytä ennää tutuilta.

Melissa sai säälittävästä eksyilystämme kumminkin hyötyä, kun pääs muistellee vaiheitten käyttöä. Onni onnettomuudessa jne.

Lähen ihan justsilleen Helsinkiin Pride-viikkoa viettelemmään. Koodailen taas sieltä. Thanks, Turku.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

perhe, juhannus, perhejuhannus


Ohhoh, huomaan ottaneeni paljon enemmän kuvia nyt kesän tultua ku aikasemmin. Koskaan. Kuvia oon ottanu tammikuussa 150, helmikuussa 89, maaliskuussa 145, huhtikuussa 198 (alkaa jo nousta määrät kun ollaan oltu enempi ulukona ja oon jaksanu kanta kameraa mukana), toukokuussa 430 ja tattadaa, kesäkuussa 920! Tää viikko on vielä aikaa ottaa kuvia. Okei, oon ottanu juhannuskuvia sun muita myös Melissan kamerasta omalle konneelle, joten sekkii selittää vähän tuota hullua määrää.

Kiire, kiire, kiire.


Matkalla saattaa jano yllättää.

Valkeisella.


Jeshun siksak-näyte.

Maanantaina ja tiistaina Melissan kanssa hoiettiin kaikkia tärkeitä virallisia asioita, kuten käytiin lääkäreissä, työkkärissä, pankeissa ja postissa. Käytettiin koirat myös kivan pitkällä lenkillä. Laitoin vihdoin opinnäytetyöni etteenpäin Setalle ja pistin itte postiin seuraavan:


Nyt tiedän vähän tarkemmin tulevaisuudestanikin: muutan itsekseni viikoiksi Nastolaan koulun asuntolaan. Viikonloput vietän Kuopiossa ja budjetin kiristäessä kaulan ympärillä joutunen joskus Lahessakkii olemaan. Koska meinaan Kuopiossa kuitenkin viikonloput ja lomat hengata niin onnen pekkana pystyn jatkamaan Fressin jäsenyyttä. Lahessa on nykyään nääs myös Fressi! Siirrän vaan itteni sinne ni saan tuosta vaan sitte käyvä myös Kuopion tiloissa. Meinas tulla ongelma ku huomasin seutulipun Lahen suunnilla maksavan 76e/kk, gulp, mutta sitte löysin Lehtimäen liikenteen 40kerran bussikortin maksavan 50euroo. Sillä pärjään. Minulla alakaa koulu 20. elokuuta leirillä, joka oli yksi syy sille miksi keskiviikkona kolusin taas Kuopion keskustan urheiluliikkeet läpi. 

Tänä kesänä on meikän perhekeskeisyys oikeen korostunnu. Oon nähny Mirja-siskoa paljon, melekeen päivittäin, sammoin äitiäni. Alkukesästä oli Jerkku-veli kylässä ja kun se lähti pois niin sit tuli Maria-sisko. Molemmat asuu Turussa. Kun palasin toiselta leiriltä niin Melissa tuli meille assuu ja tiistaina tulikin Jerkku uuestaan pikku perheesä kanssa. Torstaina matkattiinkii Mikkelin mökille perhejuhannukseen, mutta ei mennä siihen ihan vielä..

Esme & Yumi herkkänä.


Melissan olemassaolosta oon ollu tosi onnellinen. Keskiviikkona se oli minun seurana lähinnä ehtii hyviä vaelluskenkiä ja makkuupussia minulle. Sairastelin jo toista viikkoa niin tuntu olevan aikaa enemmän tommoseen ku normaalisti. Koska oli Finnkinolla superpäivä niin päätin että leffaan on lähettävä. Mittää muuta hyvvää leffaa ei ollu tarjolla ku Prometheus, jotta sinne sitten pyysin Katria ja Melissaa. Sitten Hansua aka Hosulia. Äiti, Mirja, Jeremias-veli ja tyttöystävänsä Dania päättivät myös tulla mukkaan, joten mikä jottei! Kuitusen konkkaronkka &co. vei melekeen koko penkkirivin!


Kymmenellä pennillä siirappia.




"tonttu voi tulla ikkunan taa"

Torstaina oli pakko lähtä 17.15 junalla Mikkeliin, koska siinä ei tarvinnu mennä eka bussiyhteydellä. Kuopio-Pieksämäki-väli kun on koko kesän korvattu päiväsaikaan busseilla ratatöitten takia. Kahen koiran kanssa ei järemmin kiinnostanu bussilla kulukee, kun junallakin pystyy. Pakko sannoo, että mittään herkkua ei nytkää ollu mennä julukisilla kun toinen koira intoo ja vettää ku viimistä päivää ja toinen luikkii häntä koipien välissä karkuun ja yrittää pyristellä valjaista irti. Nam. Huomattii tuossa asemalla vielä Onnin karvanlähtöaika. Meikäläine sit friikkailiki koko menomatkan karvan määrää housuissa. Meillä oli Pieksämäellä kuitenki junanvaihto ja siitä löyty kivasti haastetta koko konkkaronkalle.



Jännittäviä karvakasoja.



Onni havvaitsi hyvän tuoksun.

Heitettiin Katri, koirat ja kamat (kolme K:ta!) Jerkun autoon ja Melissa tuli mun kanssa kävelee mökkimatkan. Mitä vaan siitä, että sais kahenkeskistä siskosaikaa revästyä jostaki.


TONNE olisin halunnu.

Melissasta on kehkeytynny Jeshun kummitäti.

Kun Onnin päästi mökin kuppeessa remmistä irti niin se syöksy järveen ku tykin suusta ammuttuna. Melekee tuli ilon tippa silimiin itellennii nähhä sen riemua. Jeshkakin kahlaili vedessä ja vaikutti siltä että vois haluta uida. Myöhemmin illalla vettiin sen valjaista kanssani pikkusen räpiköimään. 




"kuin uitettu koira"


Jeshkan kans piilosta. "Missähän Jeshka on, hmm?!"



Mökki täytty ihimisistä. Laskin että siellä oli 19 tyyppiä ja 5 koiraa: äiti ja Luna-koira, iskä & iskän kihlattu, Mirja-sisko & kihlattu & Sanni- ja Rontti-koirat, Susanna-sisko & Väinö & lapset Minttu sekä Vanilja, Johannes & Johanna & lapset Aada ja Siiri, Jeremias & Dania & lapsi Yumi, minä & Katri & koirat Jeshka ja Onni sekä Melissa. Osa asu asuntoautoissa tosin, niin mahuttiin paremmin mökkiin nukkummaan ja oli enemmän nukkumarauhaa. Kaksi siskoo perheineen puuttui joukosta..

Vansku ja Mirmeli.




Mamma ja Luna.

Ärsyttävintä mökkireissussa oli itikat sekä venytyskorun kattoominen Pitkäjärveen. Millon opin ottaa itikkamyrkkyä mukkaan?! En voinu hetkeekää olla ulkona ku kävivät poloset heti kimppuun. Päikkäreiltäkii heräsin armottomasti raapiman käsiä ja jalkoja. Ei hyvä. Alloin viihtyä ulukona vasta kun sain suihkutettua itteeni Danian ihmeaineita. Koru tipahti Pitkäjärveen luultavasti liian riehakkaan hiustenpesusessioni vuoksi. Onneksi puuseppä-vaimoni sitten pysty taidoillaan minulle uuen väliaikaiskorun tekkee.


Katri puuhaamassa venytyskorua haapan oksasta.

Mökkinaapureilta tuli valitukset, ku koirat oli juossu niitten pihoilla. Joutuvat sitten olemaan välillä puussa kiinni, mikä oli tietty harmillista. Onneks Onni sai kumminkin tosi paljon juosta ja uida. Oon tyytyväinen ja Onnikin on varmasti.






Sen verran draamaa oli illassa, että iskä kokon polton jäläkeen pyllähti ja mursi kätesä. Vietti sitte yöllä kolome tuntia päivystyksessä ja sai tassusa kipsiin..


Jätskiostoksille ABC:lle talsimassa.

Ihan ku joku Britney-paparazzi-kuva

Tein Jeshkasta sunnuntai-aamuna maailman onnellisimman koiran nostamalla sen sängyn alta meiän välliin nukkumaan. En oo tosiaankaan ennen nähny sitä niin intopiukeena. Se peuhas ja yritti kovasti nuolla meiän kasvoja. Voi hellanlettas miten lutunen.


Sunnuntaina eli eilettäin jatku matka kohti Turkua. Siitä enemmän myöhemmin.