perjantai 25. toukokuuta 2012

Saaristokaupunki pestopasta


Tiistaina lähin koirapuistoon Minttu-siskontyttären sekä puppejen kanssa. Aika haasteellista oli jalkavamman rasittamana köpötellä, kun Onni syöksähteli välillä ja reisilihakseni nytkähti samalla. Auts. Ompelukonemaailmassa Onni on semmonen ommel, joka tullee, kun hurrauttaa yhtäkkisesti polkimen pohjaan eikä pidä kunnolla kankaasta kiinni. Jeshka puolestaan on siksak-moodilla koko ajan.


Tiesin, että kysseisessä koirapuistossa on jossakii ollu ainakii ennen pallo niin lähettii sitä Mintun kanssa ehtimmään. "Onkohan se puussa", se kikatteli keskenään. No oli! Aika hyvin oli naamioitunu tommoseks puun osaseks.



Jeshka oli taas oma ihtesä ja meni pölkyn alle. Ei olla sitä monneen päivään ennää päästetty sängyn alle olemaan ja on sitte ollukin selkkeesti aktiivisempi.


Puistossa oli onneks Onnille leikittäjä, Jeshka-arkajalasta kun ei oikkeen oo siihen. Jos Onni puuhas jottain keskenään niin tuo musta koira tuli heti luoksensa härnäilemmään niin, että lopulta Onni juos rallia sen perässä pitkin puiston laitoja.


Vanilja, Mintun pikkusisko.

Tiistaina oli myös luokkalaisten kanssa viimeinen hengaustuokio. Itselleni se oli kylläkin samalla ensimmäinen, sillä en ole tuon luokan mukana ollut kuin kaksi vuotta, joista ihan muutama pahanen kuukaus on ollu aktiivisia kontaktikuukausia. Grillailtiin ja pellailtiin (Avistaa, Aliasta, mölkkyä). Jostain syystä Avistassa I:llä alkavaan leivontaan vastasin kiireessä "istukkakakku". Kai jotkut julkkikset(kin) on synnytyksen jälkeen istukan syöneet? Punnitse & Säästä -liikkeessä ei ollu muuta ku chorizo-vehnägluteiininakkeja. Olisin grillauksessa pitäny enemmän sammaisen firman La Rossa -makkaroista.




Keskiviikkona oli älyttömän hyvä sää ja lähdimmekin sitten pyöräretkelle Saaristokaupungin kautta Petoselle. Minä käytin Katrin pyörää, ku sillä kispaaminen ei satu jalakaan samalla tappaa ku omallani sattus.








Kun oon koirajuttuista jo kirjottannu niin nyt on aika vielä ruokain. Tein uuestaan tuota bostonkakkua, tällä kertaa mangohillon korvasin kuningatarhillolla enkä tehny siitä semmosta jätti-kaksikerroksista ku aiemmasta. Lue: siitä tuli kaks bostonkakkua! Ja meille on Katrin kanssa maistunu. Voiei. Nytkö alkaa pullailu?!


Tein eilen pestopastaa. Suosittelen tätä kaikille kynnelle kykeneville! Makaronina oli täysjyväfusillia. Laitettiin eka tommaattipalaset hienoisen olliiviöljyyn, kuivattuihin yrtteihin ja mustapippuriin ja sitä kautta uuniin 20 minnuutiks. Olin ostannu isoja kapriksia niin niitä pilkoimma sekä basilikanlehtiä ja valkosipulipaloja sekoitimma myös joukkohon. Kun tommaatit tuli uunista ni niitä piti suolata pikkusen. P&S:stä ostin vihreetä veggaanin pestoa ja pistin purkista puolet sekä pirskotin taidonnäytteen päälle sitruunamehua.




MUISTAKAA KAHTOO EUROVIISUT HUOMENNA!


tiistai 22. toukokuuta 2012

vammaa ja pullaa

Mitä voi tehdä ihiminen, joka on perustanu elämänsä urheilulle ja joka ei pystykään käyttämään jalkaa? Yritin järkeistää, että voisin kuitenkin käydä yläkroppaa reenailemassa ja pyöräilemässä, sillä jostain syystä pyöräily ei tuntunnu niin pahalta. Vettää kumminkin maahan aika pahasti se fakta, että kaikki lempparilajit pittää pistää tauolle such as combat, spinning ja juokseminen. Miten ironista myös se, että justiinsa viikko sitten kirjoitin konseptin pitusen esseen liikunta-addiktiudesta: "Kun urheilija vammautuu, hänen elämältään lähtee perusta." Ja sitten samaisena sunnuntaina meikäläiselle kävi näin! 


Mitä ei-liikunnallista voisin tehdä? Katsoa elokuvia ja.. katsoa elokuvia. Sunnuntaina ajattelin kuitenkin lähtä uhmailee ja heittelee koripalloo. "Seison vaikka korin alla, jos en voi muuten kävellä", pähkäilin. Mukkaan lähti Katrin lisäksi salikaverit Maria ja Hansu. Mää kuitenkin päädyin katkerana istummaan kentän laialla yksinäisnä ja lähin parun saattelemana kottiin linkuttellee. 

Eilen minulla oli kolmanneks viiminen koulupäivä. Ei oo sit ennee ku torstaina harjoittelijaohjaajakoulutus ja sitte viikon päästä kevätjuhula. Hurraa! Kuka ois uskonu, että saan ku saanki koulun vielä läpi? Niin lähellä oli jossain vaiheessa luovuttaminen. Äiskän kanssa lähettii antaa tsäänssi Memphis-ravintolalle. Oon tasan kerran siellä ollu ja istuin sen 15minnuuttia Katrin kanssa ruokavalintojamme pähkäilemässä, kun saimme kuulla että kasvisruuat sisältävät osterilientä. Siinä vasta oikeen KASVISruuat.. Tapahtu Helsingissä pari vuotta sitten ja sen jäläkeen en oo Memphisiin päin ees pierassu, paitsi ehkä vahingossa. Nyt äiti soitti etukätteen ja varmisti että siellä on veggaanista safkaa. Ja olikin vielä kaksin kappalein!


Tämmöset taukit nähtiin matkan varrella.


Mammalle toinen, mulle toinen veggaaninen annos. Alkupalloiks oli Harissa Vegeä eli harissamaustettua quinoaa, paksoita ja portobellosientä. Alkupalloista otettu kuva ei oikkeen onnistunnu.. Ittelleni tilasin Teriyaki vegen tosin ilman sitä teriyaki-kastiketta (sen tilalla hoi siniä): omena-kurkkusalaattia, tuoretta ananasta, pinaattia ja hoi sin -kastiketta sekä paksoita, grillattua pap-rkaa, sokeriherneitä,  granaattiomenansiemeniä, portobellosientä ja vehnänuudeleita. Annos oli miltei täydellinen.. Nuudelit ois saannu olla täysjyvvää, niin olisin tykänny enemmän.


Mamma tilasi Rich Vegetarianin, joka sisälsi romaine- ja amerikansalaattia, portobellosientä, paksoita, paprikaa, sokerihernettä, papaijaa ja omena-kurkkusalaattia, kurpitsansiemeniä, passionvinegrettiä, tuoretta ananasta, pinaattia, viinirypäleitä, korianteri-inkivääriöljyä ja luomuleipää.


Koska luokkalaiset oli pohtinu mimmosta kakkua meiän vamistujaisissa tarjottas niin mietin: nyt on minunkin aika kakku väsätä. Oon hyvä kokki, mutta leipuri Hiiva ei Kuninkaankadulla asu. Syynä lienee vähäinen mielenkiintoni leipomuksia kohtaan. Viime kerran kakkuyritykseni oli suorastaan katastrofi, jonka järsimisessä meinasi hampaat katketa. Koska pidän mangosta ja kookoksesta, kirjoitin Googleen: "mango kookos vegaani". Ja tadaa, joku oli bloggiinsa laittanutkin veggaanisen mango-kookos-kakun ohjeen. Kakku oli bostonkakku. Enkä tienny mitä sekkään tarkotti ennen ku googletin. Noh. Tällasta.

Dunnn dunnn! Pullataikina ja mangohillo-kookoshiutale-sekotus.

Esteettisyyttä ei voi sanoin kuvailla..
Meikä nirhas pikku palan ku en ollu varma onko kypssää.

Nytpä lähen viemään pissihousu-Jeshikkiä taas ulos, tällä kertaa tutustuttammaan siskontyttäreeni Minttuun. Mitähän tästäkii reissusta tulloo!

maanantai 21. toukokuuta 2012

elokuvaviikko 16

A Dangerous Method (2011)
David Cronenberg
A Dangerous Method kertoo analyyttisen psykologian kehittelijän, Carl Jungin, sekä psykoanalyysin kehittelijän, Sigmund Freudin välisestä suhteesta. Elokuva alkaa sillä, kun Sabina Spielrein-niminen keuhkojensa kyllyydestä rääkyvä nainen tuodaan väkipakolla Burghölzli-nimiseen psykiatriseen sairaalaan. Jung käyttää uudenlaisia hoitomenetelmiä kuten sana-assosiaatiota ja unien tulkintaa kuitenkin mukaillen Freudin kehittelemää radikaalia psykoanalyysia. Hoito lähentää psykologia ja potilasta yllättävällä tavalla ja tähän uuteen lähenemiseen kuuluu muunmuassa piiskaaminen. Keira Knightley ei ole koskaan näyttänyt niin rumalta kuin Sabinan roolissa alkukohtauksen "hysteriassa". Jo sen vuoksi tämä elokuva on katsomisen arvoinen..
***½ IMDb 6.6/10

Sedmikrásky (1966)
Vera Chytilová
Sedmikrásky eli Tuhatkaunokit on tsekkiläinen, uuden ajan surrealistinen pätkä. Alkukohtauksena nähdään luultavasti toisen maailmansodan kuvia. Tuhatkaunokkien päähenkilöt, Marie I ja Marie II, haluavat toteuttaa elämässään vapautta ja kapinoida nyky-yhteiskuntaa vastaan. He mellastavat, hilluvat, ovat vanhojen pappojen seuralaisina ja käyttävät näitä eittämättä hyväksi ravintolassa ruokaa saadakseen, makaavat kotona leikaten lakanoita silpuksi, kylpevät maidossa, nauravaa hekottavat.. Uskomaton elokuva kertakaikkiaan, ehdoton "must see". Tyttöjen käyttäytyminen aiheuttaa välittömiä ihmetysreaktiota ja elokuva huipentuu sottaiseen mässäilykohtaukseen, jossa upea juhlatarjoilu saa kyytiä. Elokuva oli kielletty Tsekkoslovakiassa vuoteen 1975 asti.
****½ IMDb 7.4/10


We Bought a Zoo (2011)
Cameron Crowe
Olipa kerran juuri leskeytynyt Benjamin (Damonin Matti) ja hänen liian söpö 7-vuotias tyttärensä Rosie sekä angstaileva 14-vuotias poikansa Dylan. Benjamin päättää surunsa keskellä ostaa uuden talon, mutta sattuukin ihastumaan eniten sellaiseen, jonka kylkiäisenä tulee mukavasti eläintarha sekä sen työntekijät. Benjamin päättää korjata eläintarhan priimakuntoon ennen kesän avajaisia. Apunaan hänellä on tarhasta eniten vastuussa oleva Kelly (Scarlett Johanson) sekä muutama muu työntekijä. Rosie on eläimistä innoissaan, mutta Dylan purkaa ahdistustaan synkkääkin synkempiä kuvia piirtämällä. Rahavaikeuksien myötä jokaisella käy ajatus: haukkasiko Benjamin liian ison palan kakusta? Elokuva pohjautuu tositarinaan ja on aika viihdyttävä. Plussaa siitä, että siinä käsitellään myös vakavia aiheita.
**½ IMDb 7.2/10

Iron Sky (2012)
Timo Vuorensola
Vuoteen 2018 sijoittunut tieteiskomedia kertoo kuun pimeälle puolelle vuonna 1945 muuttaneista natseista. Heillä on kuussa oikein komiat oltavat ja jälkikasvukin on yhtä täydellistä geenikarttaa. Elokuvan alkukohtauksessa Renate -niminen opettajamisu käy pikku oppilaittensa kanssa läpi sitä, miksi he ovat kuussa ja mikä on heidän ylväs historiansa. Vuodesta -45 nasukat ovat rakennelleet hulppealla tekniikallaan voittamatonta sotalaivastoa, sillä heidän suunnitelmanaan on vallata koko maapallo. Ei sen suurempia kaavailuja siis! Elokuva oli yllättävän hauska. Suomalaisena on tietenkin tosi hupaisaa silloin kun jenkkejen päälle heitetään kuraa. Muutenkin leffa oli hienosti toteutettu ja silmät tykkäsivät, varsinkin Renatesta univormuineen päivineen.
***½ IMDb 7.5/10

The Rebound (2009)
Bart Freundlich
Nelikymppinen kotiäiti elää amerikkalaista unelmaa kahden lapsen ja aviomiehen kera. Tarkistaessaan syntymäpäiväjuhlissa kuvattua videonauhaa Sandyn pää kolahtaa ja kovaa, henkisesti. Hänen aviomiehensä nääs kesken hauskojen juhlien olikin harjoittamassa k18-puuhia perhetutun kanssa keittiössä. Santtu pistää kimpsut ja kampsut kassaan ja muuttaa Manhattanille. Hän saa onnenpotkulla työpaikan urheilukanavalta. Aram-niminen nuorempi kolli on juuri eronnut tyttöystävästään ja alkaa toimia Sandyn lasten hoitajana. Aram ja Sandy viihtyvät toistensa seurassa vallan hyvin, joka aiheuttaa varsinkin Sandyn tyttökavereissa huolta: onko parivaljakon välillä jotain muutakin kuin työsuhde, vaikka ikäeroa on ainakin 15 vuotta?!
**½ IMDb 6.3/10

Anvil! The Story of Anvil (2008)
Sacha Gervasi
Kuvitelkaa Japanin Super Rock -festivaalit vuonna 1984. Lavalla esiintyi myöhemmin erinomaisesti pärjänneet Scorpions, Whitesnake ja Bon Jovi. Stagella rokkasi myös kanadalainen Anvil-niminen bändi. Mitä heille kävi? Miksi kukaan ei ole kuullut heistä? Kitaristi-laulaja Steve "Lips" Kudlow toimittaa ruokia kouluun ja instituutioihin ja rumpali Robb Reiner on raksamiehenä. He esiintyvät pienelle faniryhmälleen kotikaupungissaan, mutta molempia kutkuttaa ajatus isoista lavoista. Kuin taikaiskusta heihin ottaa yhteyttä eurooppalainen Tiziana Arrigoni, joka tarjoaa pojille koko Euroopan kattavan kiertueen. Dokumentti on erittäin, korostan, ERITTÄIN, lämminhenkinen katsaus Anvilin poikien elämiin. Siitä ja varsinkin Lipsin innokkuudesta tulee hyvälle mielelle, vaikka ei olisi ennen koko bändistä kuullutkaan.
****½IMDb 8.0/10


Breaking Away (1979)
Peter Yates
Breaking Away kertoo neljän lukiosta jo valmistuneen teinipojan kesästä Indianan Bloomingtonissa. Mike, Cyril ja Moocher eivät tiedä mihin elämässään jatkaa ja he viettävät aikaansa hylätyllä louhoksella uiden. Välillä he viihdyttävät itseään Indianan yliopistoalueella kovistellen ja uhoillen. Neljäs poika, Dave, on täysin obsessoitunut pyöräilyyn ja Italiaan. Hän leikkii italialaista: puhuu englantia italialaisittain murtaen ja sinne tänne italian kieltä ripottaen, kuuntelee italialaista musiikkia ja koristelee huoneensa Italian lipuilla. Isältä ei pojalle kovin ymmärrystä heru. Dave jopa leikkii saapasmaalaista vaihto-oppilasta liehitelläkseen itselleen yliopistolla opiskelevan tyttösen. Hyväntuulinen elokuva, jossa näyttelee Dennis Quaid vasta 25-vuotiaana.
**½ IMDb 7.6/10

12 Angry Men (1957)
Sidney Lumet
12 Angry Men kertoo kahdentoista henkilön muodostaman "juryn" neuvottelusta. Elokuvan 96 minuutista vain kolme minuuttia on kuvattu muualla kuin neuvotteluhuoneessa. 18-vuotiasta puerto ricolaista New Yorkin slummista kotoisin olevaa poikaa syytetään isänsä tappamisesta. Juryn on päätettävä onko poika syyllinen vai syytön, ja heidän täytyy antaa yksimielinen päätös. Jos jury olisi sitä mieltä, että poika on syytön, johtaisi se pojan teloittamiseen. Yksi juryn jäsenistä ottaa johdon ja pyytää kaikkia nopeasti antamaan tuomionsa. Jäsenistä kaikki paitsi yksi ovat sitä mieltä, että poika on varmasti syyllinen. Tämä johtaa siihen, että nopean päätöksenteon sijaan juryn on pakko avata keskustelu ja pohtia tappoa eri näkökulmista. Loistava pätkä.
****½ IMDb 8.9/10
Harold and Maude (1971)
Hal Ashby
Harold Chasenilla on pakkomielle kuolemaan. Hän tunkeutuu tuntemattomien hautajaisiin, "tappaa itsensä" mitä erikoisimmin keinoin ja ajaa ruumisautoa. Hänen äitinsä on seurapiirikaunotar ja haluaa Haroldin vihdoin asettuvan aloilleen ja löytävän itselleen vaimon. Harold tapaa 79-vuotiaan Mauden hautajaisissa, sillä myös Maudea kiinnostaa tuntemattomien henkilöiden hautajaisiin osallistuminen. Mauden myötä Harold tutustuu muunmuassa taiteisiin ja musiikkiin. Maude on Haroldille ensimmäinen, todellinen ystävä. Deittiehdokkaat Harold pelottelee pois tekemällä taas teko-itsemurhia ja muunmuassa sytyttämällä itsensä tuleen. Hyvin erikoinen elokuva, jonka mielestäni kuuluisi jokaisen elokuvaharrastajan nähdä.
**** IMDb 8.0/10
Hysteria (2011)
Tanya Wexler
Eletään viktoriaanisessa Britanniassa. Naiset kärsivät hysteriasta ja lääketieteessä on murrosaika, kun vanhat lääkärit eivät usko uuteen lääketieteeseen vaan noudattavat paatuneesti vanhoja, tuttuja kaavoja. Mortimer Granville -niminen lääkäri on joutunut useasti vaihtamaan työpaikkaansa. Viimein hän pääsee klinikalle, jossa hoidetaan hysteriasta kärsiviä naisia. Hoitomuotona on muunmuassa klitoriksen hierominen. Hoidosta innostuneita naisia lappaa klinikalle sellaisella tahdilla, että Mortimerin kädet alkavat kärsiä. Hänen pomonsa hillitty tytär on Mortimerin kanssa avioliittoaikeissa, kun toinen tytär työskentelee köyhien parissa ja on sellainen remupää, ettei isänsä meinaa kestää. Hauska elokuva vibraattorin keksimisestä ja vanhanaikaisista uskomuksista.
*** IMDb 6.8/10

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

KKK took my baby away


Viime viikon sunnuntaina elikkä äitienpäivänä haettiin mamma kottoo yllärinä ja käytettiin Jeshikiä ekkaa kertaa koirapuistossa. Siellä se, Jeshik siis, oli ku kotonaan. Töpötteli ympäriinsä ja haisteli uteliaana muita koiria. Huomaa, että sillä on muista koirista kokemusta. Jeshka meinas saaha kylläkin kakkahalvauksen sitten kottiin päin tullessa, kun pelkää niin paljon kovaäänistä liikennettä ja ihmisiä. Tuolloin oli niin hyvä ilima, että oli aika kivasti ihimisiä liikenteessä.

Jeshka jotenki borismainen välillä, vai mittee..
& mamma ja Luna.
Ensikertalainen mänössä koirapuistoon. Koira. Ei Katri.
Perruutusvaihe päällä.

Maanantaina lähin kohti etelää maakuntamatkaa varten. Yöyvyin ystäväni Suvin luona pitkästä aikaa, viimeks varmaan oon '07 tai '08 kylässä käyny. Tiistaina käväsin yhellä pikku paikalla, jonka kauniit maisemat sai minut haukkoo henkkee. Aamulla mänin sinne bussilla ja illalla pääsin rautatieasemalle takas uuen tuttavan veljen kyyvissä. Hällä oli pakettiauto niin mahtuin vaan takaossaan raksakamojen keskeen. Aika ekstriimit 20minnuuttiset oli siellä maalipöniköitten ja tikapuitten ympäröimänä, pää välillä kattoon napsahtaen.


Uskolliset matkalukemiset.
"Suomi, Suomi, Suooomi.."

Paniikki, stressi, väsymys. Ja meikä Niken mainoksena.




Ja koska Onni on yhäkin tosi söpö koira, niin pittäähän siitäkii muutama kuva laittaa. Söppöimmillään se on sillon ku se on alerttina ja kuuntellee ulkoo kantautuvvii ääniä.

Onni tutkat avoinna.
Onnin passikuva.
Riisinkerrääjä-Onni. Namin voimalla mitä vaan.

Meillä oli minun 12-vuotias emo-henkinen siskonpoika yökylässä. Katottiin ensimmäinen Rocky (vihdoin aikani niitten kanssa koittaa), tehtiin seitania ja kromelettia, kuunneltiin mussiikkia, pelattiin pelejä ja pitihän viimisimmät Viidakon tähtösetki nähhä. Minun ja Katrin vaatimuksesta.. TJ Penttilä roxxor.

Kamer kikherne-omelettinsa kera.
Seitanin leikkuussa.
Katri vaivas toisen seitanin.
Ainoo onnistunu otos hiuksistani.

Tännään oli tarkoitus käydä tekkee jalkalihaskuntoo salilla ja sitte mennä Petoselta tulevaa kaveria vastaan. Herkuttelin ajatuksella siitä, että saisin ehkä jopa kolmen tunnin pallauttelevan kävelyn aikasiks ja Onni-koirakin saisi pitemmän lenkin ku parriin päivään. Kuinkas kävikään? Jumala päätti pistää meikäläisen jäähylle urheiluhommista. Käännähin jotenki hassusti niin että tais etureisi revähtää. Alussa en voinu jalkaa ees koukistaa. Avuksi otimme KKK:n: kylmän, kohon ja kompression. Mulla olis ens viikolle tiedossa ihanat combatit, juoksut, spinningit, salit ja balancet. Ainakin. Kyllä päässee itku jos tää vamma ei tän päivän aikana hellitä! On se ihime, että oon tähänki asti selvinny aika lailla vähillä vammoilla, vaikka oon hirvee combat-remmuuja. Mutta sitte kotona pikku astahus vie minut tämmösseen tillaan.. Isn't it ironic, don't you think..
It's like rain on a wedding day ja niin edelleen.