perjantai 30. maaliskuuta 2012

viittomakielinen kertaus viikosta..

video

Viittomakieltä taitamattomille henkilöille suomennos:

Moi! Miten teiän viikko on menny? Minulla on ollu vähäse raskas viikko, koska ens maanantaina tasan yheksän reikä reikä pittää olla opinnäytetyöni pallautettuna. Toisin sanoen ei oo siis hirvveesti aikaa, ku vaan kolome päivää. Toivottavasti oon sillo maanantaiaamuna kirjottanu ja kuvannu jo kaiken, koska oikkeesti tahon jo häippästä koulustani! Kaikki muut minun vanahat koulukaverit valamistu kaks vuotta sitten. Tännää on ensimmäinen päivä, joka on kokonaisuudessaan kaheksasta.. öö.. no, kuuteen. Voisin sitä työtäni hyvinki kirjottaa. Alan kumminki keksiä kaikkee muuta tekemistä, esimerkiks just äsken rupesin kouluttaa koiraani viittomakielellä. Koira oppii aika hyvin silleen kuule! Tullee paljon muutakin mieleen yllättäin kuten että voisin alkaa siivota taikka pessee vaatteita, just laitoin konneenki pyörimmään, joo ruppeenpa laittamaan ruokaa.. Pittäis olla tiukka, ku niin helepolla heivaan tärkeet asiat syrjään ja alan tehhä kaikkee ihan muta. Tää viikko on ollu kauheen tylsä, en oo ees kuntosalillakkaan hirveemmin käyny. Ylleensä liikun viikon aikana, öö, jottain, öö, öö, 15 tuntia, mutta tällä viikolla oon harrastanu liikuntaa vaan kolme, eiku neljä tuntia. En oo myöskään kahtonu ainootakkaan elokuvvaa! Maanatain jälkkeen tai ehkä pääsiäisviikonloppuna halluun kyllä kattoo ihan hulluna elokuvia ja rampata salilla. Näin oon päättäny. Hei, kattokaapas! Voi söpö..

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

- / +



Ensimmäinen negatiivinen kommentti blogiini läsähti aivan juuri ja sillä oli varmasti aivan sellainen vaikutus, jonka kommentoija halusikin minussa aikaan. Itsehän olen itseni julki asettanut pistelemällä kuvia ja videoita, jotta vähän vähemmän mukavampi pallautekin on otettava vastaan ja sen kanssa opittava elämään. En kuitenkaan voi koskaan ymmärtää ihmistä, joka alentuu pistämään haukku-pallautteen. Inhoan sitä miten joillakin on tarve pistää negatiivinen energia kiertoon. Rakastan sekä rakentavvaa että positiivista pallautetta. Itse hyvin mielellään annan tuntemattomillekin hyvvää pallautetta, vaikka ihan pikku asiasta (hymy, murre, vaate..) Miksi tulla lyttäämään toinen ja sanoa jotakin, josta tietää toisen maailman murtuvan? Hyvänä esimerkkinä negatiivisesta pallautteesta otan Saana Parviaisen blogin. Siellä suurin osa kommenteista on hirveetä kuranheittoa. Minkä sairaan tyydytyksen heittäjät oikein sanoistaan saavat?



Lisäksi, mielestäni jokaisella on oikeus omaan taiteeseensa. Minulla on lupa piirtää ja halutessani pistää piirrustukset esille, vaikka en ole koskaan ollut kympin oppilas kuvaamataidossa. Saattaa olla joku, joka itseasiassa tykkää yksitoikkoisista ja sammaa toistavista vampyyreistani, joiden varjostukset ovat vähän niin ja näin. Jos tahdon neuloa sukat ja en ossaa kantapäätä tehhä kauheen hienosti, niin silti saan mennä torille myymään ne. Olen hyvin itsekriittinen ja ainoat asiat joissa tiedän olevani tosi taitava on Combat ja.. No, Combat. Olen elokuvatietopankki ja äiti soittaakin minulle Filmtownista leffaneuvoja kysyäkseen. Pidän kirjoittamisesta, mutta en mielestäni ole mitenkään erityisen sanaseppo. Pidän laulamisesta, mutta usein loilottelen mielestäni päin persehiä.



Oon elinaikani joutunu kuulee miten ruma tukka minulla on ja miten olen liian sitä ja liian tätä. Jo edesmennyt isänäitini, rest in peace, oli aina sanomassa miten meiän perheen lapset on ku metsäläisiä. Hän sylkäisi sanan "metsäläinen" suustaan ja sai aina sanoillaan kyyneleet silmiin. No, oletko kuullut koskaan kun puhun? Saatko mittään selevää? Et varmaan aina puoliakkaan ymmärrä, liian liian lääpälääpä. Valitettavasti olen edelleen sieni (sellanen pesu-), joka oikkeen imemällä immee kaikki negatiiviset pallautteet itteesä. Saat kehhuu minun tyyliä ja miten oon ihana ihmisenä, unohan sen sen siliän tien kun joku sannoo jotakin muuta. 



Ja mites tämä mussiikista tykkääminen? Saat tykätä mistä mussiikista tahansa, ymmärrätkö. Parasta on, jos myös tykkäät! Ennää en jaksa välittää lollareista, jotka ei tajua miten OIKEEZTI ZIIZ joku voi kuunnella Britneytä meikän tappaan ja olla ylypee siitä että mp3:ssa soi Robinin FAIJA SKITSOO!

Please, ihmiset, olkaa positiivisempia.
Sen sijjaan että kirroisitte säätä ni olkaa ilosia siitä että ylipäänsä voit olla ulukona säätä kahtelemassa. Unohtakaa toisten haukkuminen ja kirroominen, sanokaa tuntemattomalle jotakin kivvaa (tosin varrautukkaa siihen, ettei henkilö välttämättä ossaa ottaa kehua vastaan), meditoikaa, ottakaa selvää energiavirtauksista. Jatkuva murmuttaminen ei tee muuta ku sairastuta ja mädätä ihmistä. En suostu olemaan yksi marmattajista. "Eteenpäin, hurraa!" (Leena Hefner)

tiistai 27. maaliskuuta 2012

KATESME

Rakkauteni KMIJ.
Arvon Esmeray on ollut Katri-papanansa kanssa tännään ruhtinaalliset kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta. Jos olisimme heteropari, ja olettaen hedelmällisiä, meillä olisi varmasti jo pari pirpanaa. Viime viikot ovat olleet erityisen siirappihuuruisia ja täten hyvät ihmiset annan teillekin vähän sokerikuorrutusta laittamalla "muutamat" kuvaset suhteemme taipaleilta.

Olen tiennyt Katrin siis vuodesta 2006, mutta 2009 tapasimme ja rakastuimme heti niin että leimahti liekkeihin koko pariskunta. Yhteispiirteinä huomasimme heti lapsuudenidoli Michael Jacksonin, murteen samankaltaisuuden (minä Savosta, Katri Karjalasta), nauramisen ja naurattamisen tarpeen sekä noh, onhan meillä aika saman kaltanen tukka- ja vaatetyylikin suurilta osin. Kertokaa nyt rehellisesti ollaanko myö mielestänne samankaltaset?

2009

Ensimmäinen yhteiskuva. Katri yrittää piilotella. 28.06.2009

2009 syksyllä oli DTM:n edessä hempeetä.
Ystäväni läksäreissä Espoossa syksyllä 2009.
Liekö sittenkin vuotta 2010 jo tämä, en ole varma.
2010

Yksi elämäni parhaimmista päivistä tammikuussa 2010.
Munaristeilyllä pääsiäisenä 2010.
Risteilypusu.
Vappuna 2010.
Toukokuussa 2010.
Kesällä 2010 menossa Suomenlinnaan treffeille.
Pridet 2010.
Ruisrock 2010.
Halloween 2010. Martiina & Tuksu.
Olin ylppee löytämästäni Spaissarit-paiasta.
Ylpeys sen ku vaan kasvo näitten paitojen myötä.

Jouluna Edinburghissa 2010.
Meistä tehtiin myös taulu.
2011

Fortaleza, Brasil.
Jericoacoara, Brasil.
Kevät-kesä 2011.
Pridet 2011.
Lemppariravintolassa Pridejen aikkaan.
Hollannissa lokakuussa 2011.
Haarzuilensin linnalla Hollannissa.
Jälleennäkeminen oli INANA!
Menossa Turkkiin jouluksi 2011.
Ankarassa 2011.
2012

Pupula.
Puijolle kappuumassa männä kuussa.

Onneks mun webbikameralla kuvat hoituu hienosti.
Muisku.

rutistus

Olen ollut nyt hienoisessa elokuvalakossa, sillä kaiken aikani kuuluisi kulua opinnäytetyön parissa. No, tottahan se on, että kun teen mitä vaan niin pompahtelee tuon tuosta opparistressi päälle. Jostain syystä suunnitelmani eivät pidä. Vaikka olisin kuinka tarkkaan laskenut, että iltakuudesta kymmeneen voin tehdä töitä urakalla niin ruuanlaitto ja syöminen venyy niin, että kohta onkin kello jo yhdeksän ja silmäni ovat niin sikkarallaan, etten saa kertakaikkiaan mitään aikaisiksi.

Sportia!
Torstaina Camo eli Leeni tuli kyllään ja hän lähti kanssani urkkaliikkeisiin hillumaan. Olin lähteny alennus-Converset silmissäni kiiluen Intersporttiin, mutta ka, kenkiä ei ennää ollu. Ostin lohdukkeeksi elämäni ensimmäisen kaksipuoleisen T-paidan, joka on aika kätsä. Sitten kun toisella puolella on jo viikon ruokalista niin voi kääntää paidan "nurinperin" ja jatkaa eloa ihan normaalisti. Sportiassa kokkeilin kuvassa näkyvää juoksupaitaa, joka yllätyksekseni olikin kovin värien puolestaan minulle tarkoitettu. Jätin kuitenkin paidan ostamati, ajattelin että pärjään ilman.

Esme & Leeni.
Esme & Nata muurahaisten valloittamana.
Viikonlopun vietin viittomakielisissä työhommissa keski-Suomessa. Viihdyin hyvin ja mieleni takasin moisiin töihin tekevi. 

Reissun miinukset:
- lukuisat muurahaiset opistolla
- Jämsän rautatieasema, jossa ei ole lipunmyyntiä ja lipunmyyntiautomaatti oli suljettu. Tack!

Reissun plussat:
- uudet työkaverit
- viittomakieli
- tapasin vihdoin melkein kahden vuoden tauon jälkeen pojan, jonka koulunkäyntiavustajana toimin pääkaupunkiseudulla vuoden päivät. Olipas tullu jo näin ja näin ikävä!!!

Esmen käsityötaidonnäyte.
Gay combat, what else could I ask for.
Ei näytä huolettavan valamistuminen tätä ihmistä. Koulussa oli eilen koko päivän ruhtinaalliset neljä ihmistä ja tottahan se on että mitä vähemmän porukaa, sitä parempi meininki. Ainakin kuvien perusteella. Hyvin olen ollut vaikuttunut uudesta kielistudiostamme, vaikkemme ehdi sitä käyttääkään. Tämän viikon puurran opinnäytetyön parissa ja sitten helpottanee, tosin työnhaku kuumottaa niskassa. Olin kuukauden päivät kuvataidelukiossa taidemallina ja nyt olen siis virallisesti päässyt alastomuuskynnykseni yli. Ennää ei hävetä mennä ilkosilleen taiteen nimissä istumaan! Lissää vaan tuommosta työtä!

ESME TEKEMÄSSÄ OPINNÄYTETYÖTÄ!!! Näin tää homma on hetkessä valmis. Sivujahan tullee kirjalliseen osioon kuin lentäen vaan.

video
 





Elinan ja Marian kanssa pilvissä. Pilvessä.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

elokuvaviikko 10

Lassie Come Home (1943)
Fred M. Wilcox 
Lassie on koulupoika Joen ainoa todellinen ystävä. Lassie tulee Joeta vastaan koulun pihalle ja päivät pitkät he telmivät keskenään ystävyytensä hellässä lämmössä. Lama-ajan takia Joen vanhemmat myyvät koiran pois kertomatta pojalleen mitään. Ennen kuin Lassie on ehtinyt siirtyä uusille omistajilleen, hän karkaa pariinkin otteeseen asuttamastaan tarhasta. Ei auta itkut, Lassien on lähdettävä Skotlantiin uuteen kotiinsa. Eipä aikaakaan kun Lassie karkaa sieltäkin ja aloittaa jänskän paluumatkan. Elokuva oli mukavan rento ja olikin aika tutustua tähän pätkään, onhan siinä nuori Elizabeth Taylorkin. Lassie-leffat ovat vaikuttaneet todella kovasti puhekieleemme, kuinka moni lapsi tietää että "lassie" ei ole koirarotu vaan collie? Hienosti koulutetut koirat toimivat ainakin pääpupen roolissa.
*** IMDb 7.1/10

Rachel, Rachel (1968)
Paul Newman
Rachel on pidättyväinen alakoulun opettaja. Hänen hiuksensa on aina samalla tavalla ja hän ei halua nousta aamuisin ylös aivan niin kuin lapsena. Hänen elämänsä on yhtä rutiinia päivästä toiseen: töitä sekä äitinsä bridge-illan emännöintiä voileipien merkeissä. Hän asuu yhä äitinsä luona, jolla on muka sen verran heikko sydän, ettei Rachelin passaa riekkua myöhään iltaisin missään. Raakkeli janoaa muutosta yksitoikkoiseen ja yksinäiseen elämäänsä. Hän ottaa ja rakastuu mieheen ja hänen pikku päänsä täyttyy heti oikein hempeistä suunnitelmista, joihin kuuluu lapset ja omakotitalot. Rachel, Rachel oli hyvin otteessaan pitävä ja välistä hersyvän hauskakin. Rachelin hahmo on välillä kovin säälittävä. Tuntuu ettei hän tee mitään mitä oikeastaan haluaisi, lähinnä sen tähden, ettei edes tiedä mitä haluaa. Mieltä ilahdutti myös yllättävä lesbo-sivurooli.
**** IMDb 7.2/10

Inside Job (2010)
Charles Ferguson
Vuoden 2010 iso nimi dokumenttimaailmassa oli ehdottomasti 2000-luvun lopun talouskriisistä kertova Inside Job. Viidestä osasta koostuva dokumentti alkaa katsauksensa Islannista ja sen maan pankkien yksityistämisestä. Lehman Brothersien joutuessa konkurssiin syksyllä 2008 Islanti ja muu maailma päsähtivät maailmanlaajuiseen lamaan. Inside Job tarkastelee Yhdysvaltojen rahoituspalvelualojen systemaattista korruptiota ja sen kalseita seurauksia. Tämä on elokuva, joka on ollut "must see" -listalla heti ilmestymisestään lähtien. Jo alkumetreillä vaihdoin tekstityksen englannin kielestä suomelle ihan vain huomatakseni, etten ymmärtänyt yhtään sen enempää. Talousasiat, rahoituspalvelu ja lama eivät ole mitään helpoimpia aiheita. Inside Jobissa selitetään asiat kuitenkin juurta jaksain (Matt Damon!) ja käytetään paljon kaavioita helpottamaan ymmärtämistä.
*** IMDb 8.2/10

La piel que habito (2011)
Pedro Almodóvar
Robert Legard on hyvin taidokas plastiikkakirurgi, joka jäi leskeksi kymmenisen vuotta aiemmin. Hänen vaimonsa paloi auto-onnettomuudessa karrelle, ja Robert obsessoituu keinotekoisen ihon kehittelemisestä, jota varten hän tarvitsee itselleen koekaniinin. Robertin aikomuksena on saada aikaan iho, joka olisi voinut pelastaa hänen puolisonsa.Vuosien työn jälkeen tuloksena on kosketukselle herkkä, mutta kuitenkin vahva iholaatu. Koekaniini asuu talossa lukitussa ja tarkoin vartioidussa huoneessa, mutta kuinka hän on sinne päätynyt? Tohtorin liittolaisena toimii kodinhoitaja Marilia, joka on huolehtinut Robertista tämän syntymästä lähtien. Iho jossa elän on mielestäni Almodóvarin viime vuosien vahvin teos. Se on jännittävä ja kiero niin kuin Pedromme elokuvat yleensä ovatkin, mutta jännittävyys on latautuneempi kuin pitkästä aikaa. Lämpimin sydämin suosittelen!
****½ IMDb 7.7/10

Kohta 18 (2012)
Maarit Lalli
Viisi kaveruksen jällikkää odottaa intopiukeina täysi-ikäisyyden saavuttamista. Oooh miten hienoa olisi muuttaa omaan kämppään, juhlia ilman vanhempien valvovia katseita ja olla vapaa! Karrilla on tiedossa viimeinen ajotunti äitinsä kanssa, Pete pitää huolta jälkiehkäisypillerin napanneesta tyttöystävästään, André on vastuussa pikkuveljestään sillä aikaa kun heidän äitinsä liikkuu ties missä, Akseli tapaa isovanhempien luona kyläillessään etäisen ex-alkkis-isänsä ja lähtee hänen kanssaan metsästyskopille ja Joni on Lintsillä kesätöissä susipuvussa ja järkyttää vanhempansa huumejutuillaan. Monen yhteen jollain tapaa nivoutuvan tarinan kerronta on minulle mieleistä, mutta jokin tässä leffassa tökki. Pituutta oli liikaa ja pojat olivat liian aknenaamaisia hörisijöitä. Mietin: Ei ihmekään ettei pojat ole minua kiinnostaneet! 
**

Polisse (2011)
Maïwenn
Ranskalaisessa Polisse-elokuvassa ei vakavilta aiheilta vältytä. Elokuva antaa kasvot pedofiileille, heidän uhreilleen ja myös poliisilaitoksen lastensuojeluyksikön työntekijöille. Pedofiileistä suurin osa ei ole puskassa vaanivia namusetiä, vaan lasten isovanhempia ja opettajia. Polisse syventyy työpaikan härdellin ympärille, johon kuuluu kuulustelujen lisäksi myös hermojen lepuuttamista kapakkareissulla. Kevyttä jutustelua tarvitsee raskaan poliisityön rinnalle, mutta jutustelu muuttuu välillä hirvittävän stressin myötä rähjäämiseksi ja työpaikan sisäisiksi tappeluiksi. Polisse ei mässäile aralla aiheellaan vaan näyttää asiat arkisesta työntekijöidensä näkökulmasta. Tätä lähemmäksi ei heidän työtään voi kyllä päästä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, töttöröö.
***** IMDb 7.5/10

Hugo (2011)
Martin Scorsese
On 1930-luku ja Hugo on 12-vuotias orpolapsi. Hän joutuu alkoholistisetänsä huostaan, joka pistää poika poloisen asumaan rautatieasemalle ja ottamaan vastuun sedän töistä: aseman suurien kellojen kääntämisestä. Hugo elättää itsensä varastelemalla ja hänen kintereillään on viheliään koiransa kera tarkkasilmäinen, jalkapuoli asemanvartija (Sacha Baron Cohen). Hugolla on isänsä vanha robotin, jonka koneiston hän yrittää jälleen saada toimimaan. Robotin koneiston salat on merkattu muistiinpanovihkoon, joka joutuu tiukkasanaisen kioskikauppiaan käsiin. Hugo tutustuu kauppiaan kummityttäreen ja alkaa juonia vihkoa takaisin itselleen. Hugo kahmi aimo kasan Oscar-palkintoja ja onhan se kiehtova pätkä. Odotin siltä luultavasti liian paljon ilotulituksia ja serpentiinejä.. George Mélièsin googlettaminen auttoi hahmottamaan (vaikkakin fiktiivistä) elokuvaa paremmin.
*** IMDb 7.9/10

Törst (1949)
Ingmar Bergman
Eletään kesää 1946 ja tanssija Rut on miehensä Bertilin kanssa reissaamassa ympäri Eurooppaa. Rut muistelee romanssiaan kaksoiselämää täysillä eläneen Raoulin kanssa. Raoul itsekkäänä miehenä kuvittelee Rutin hankkiutuneen tahallaan raskaaksi ja kohtelee Rutia sanallisesti huonosti. Junamatkallaan Sveitsistä Tukholmaan Rut ja Bertil avaavat sanaiset arkkunsa uskottomuudesta, rahatilanteesta ja alkoholinkäytöstä, näin muunmuassa. Samaan aikaan Bertilin ex-rakastajatar Viola törmää Tukholmassa vanhaan luokkatoveriinsa ja joutuu pian epämukavaan tilanteeseen. Bergman lienee yksi arvostetuimmistani ohjaajista. Dialogi sujuu kuin se olisi rasvattu oliiviöljyllä ja on sieltä täältä aika herkullinenkin. Plussana taas yllättävä lepakkohahmo, eletäänhän kuitenkin vasta 40-lukua..
***½ IMDb  6.7/10

Apflickorna (2011)
Lisa Aschan
Nuori Emma asuu isänsä ja pikkusiskonsa kanssa. Hän pääsee akrobatiaa ja ratsastusta yhdistävään ryhmään mukaan ja tutustuu siellä Cassandra-nimiseen tyttöön. Heistä tulee hyvin läheisiä ystäviä, mutta samalla he ovat kilpakumppaneita, sillä eräisiin tulossa oleviin kisoihin pääsee vaan tietty määrä joukkuelaisia. Elokuvassa on koko ajan tietynlainen piinaava henki. Samaan aikaan Emman 7-vuotias pikkusisko on rakastunut teini-ikäiseen serkkupoikaansa ja janoaa häneltä rakkautta. Ruotsalainen elokuva höystettynä hienoisella tyttörakkausteemalla ei kuulosta muulta kuin lupaavalta. Valitettavasti Apflickorna on erittäin hidastempoinen ja välillä liiankin pitkäveteinen. Pikkusiskon rakkaudenkaipuu on kuvattu hyvin ja osuvasti, kuten myös Emman ja Cassandran kilpailuhenkisyys ja läheisyys.
** IMDb 6.1/10

Our Idiot Brother (2011)
Jesse Peretz
Biodynaaminen farmari, luonnonpoika Ned myy pöljyyksissään poliisille kannabista ja joutuu tästä telkien taakse. Tuomion istuttuaan Ned palaa farmilleen huomatakseen, että hänen avovaimollaan on jo toinen mies farkkuhaalareissaan pihalla pyörimässä. Avovaimo ei anna edes Nedin kovasti rakastamaa koiraa mukaan. Nedin ei auta muu kuin lähteä asustelemaan siskojensa luokse "ilahduttamaan" heidän arkeaan. Tosiasiassa Nedin rehellisyys ja aitous saa aikaan sen, että siskot eivät millään tahtoisi veljeään nurkkiin pyörimään. Our Idiot Brother oli yllätyksellisen toimiva elokuva, jossa Paul Rudd näyttelee oivasti sympaattisen Nedin roolin. Siskoksista yksi on kunnianhimoinen toimittajanalku, toinen perheellinen kotimamma ja kolmas naissuhteessa elävä taiteilija. Mitä kirjavampi kansa, sen paremmat menot.
**** IMDb 6.6/10