maanantai 26. syyskuuta 2011

Albert Heijn & stuff

Jo ensimmäisenä päivänä kysyin mikä olisi hyvä ja edullinen ruokakauppa.  Saksalainen kämppikseni vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Albert Heijn!"
Kotomailla käytän innokkaana K-kauppoja, sillä plussaseteleitä kertyy mukava määrä kahen hengen K-ryhmiin keskittyneessä tallouessa ja seteleillä pääsee keskiviikkosin leffaan..


Tämä paratiisi on Amsterdamissa joka kulmalla. Jos kokonaista suurta markettia ei kulmaan mahdu niin siinä on tilalla pienempi versio Albert Heijn To Go. Muutenkin nyrpeä hollannin opettajamme Joop nyrpistyi entisestään kun huomasi oppilaillaan kiiltävät AH-bonuskortit.
"Albert Heijn on huijausta! Siellä kaikki maksaa vähän enemmän ja asiakkaat pysyvät tyytyväisinä kun saavat kortillaan tuotteet 'halvemmalla' eli normaalilla hinnalla."
Kortti on tosi heleppo saaha, tarvii vaan mennä info-pisteeseen ja sannoo: "Tänne se kortti."
Suomalaisena kaikki on kuitenkin halvempaa ja Kuitusena meen muutenkin alennuksien perässä. AH:ssa on aina jotakin alennuksessa; viime torstaina oli omenat ja paprikat, tännään ruusukaalit, parsakaalit, päärynät ja viinirypäleet. Alpro Soyan isoa jugurttipakettiakin olen monneen otteeseen saanut kaksi yhden hinnalla (1,50e!) Tällaista ei voisi Suomen mailla kuvitella kaikkein märimmissä unissakaan.

Zeist on siinä mielessä ihana paikka, että kaikki "minun kaupat" tuntuu olevan keskittynneet yhteen joukkoon. Amsterdamissa tarvi mennä erikseen jokaseen. Kuopiosta nyt ei puhutakaan kun itämaista kauppaa ei ole (hyi sitä Puijonkadun huonon asiakaspalvelun arabimestaa ei lasketa.. vai onko sitä ennää siellä?) ja Elämänlanka on minun kaltaiselle säästelijälle turhan kallis. Nyt  huomasin Toko Centraalin (itämainen kauppa) vieressä olevan ekohippipuljun ja melekeen vastapäätä on mikäs muukaan ku Albert Heijn.

Ekokaupan antia.
Kiitos veljen tyttöystävän oon tutustunu tuohon vihreeseen kasviin. Tofu on 40s halavempaa ku Vii Voanissa ja soya chunksitkin maksaa vaan päälle euron.
Albert Heijn -saaliini. Heräteostoksia tasan yksi; turkkilainen pide-leipä. Mitenhän sen syön kun vaaleudellaan minut kammottaa täysin. Keittoon laitan ehkä uimaan.

eet smakelijk

Strösseli. Käytättekö sitä? Täällä strösseli eli hagelslag on ahkerasti holskujen voileipäkäytössä. Ei ihimekkään että ovat niin innokkaana sitä leivilleen pistelemässä, kun on alkujaan hollantilainen keksintö (vuodelta 1936). En ihan vielä voi kahtoo nauramatta kavereitten evväitä; valkosta leipää voilla ja strösselillä. Wikipedia kertoo, että nimi hagelslag (joka viittaa rakeisiin) saa olla käytössä vain jos siinä on ainakin 35% kaakaota. Muussa tapauksessa sitä täytyy kutsua "cacao fantasy hagelslag" -nimellä.
Muutenkin ruokakulttuuri täällä on outo. Aiemmassa entryssä ihmettelin jo italialaisen kakkuaamiaista, mutta nyt kerron teille rakkaat lukijat että täällä syödään lounaaksi LEIPÄÄ.
En ole kellään nähnyt koulussa mukana muta kuin lounasleivät tai kruidkoekia (hollantilaista, mausteista kakkua). Ainiin eipäs nyt unohdeta stroopwafeleita! Tullee vähä hoopo olo ku kääräsen essiin kunnon tanakan proteiinipitosen lounaan. 

Huima Snelle jelle -kruidkoek-tarjous..


Nyt viikonloppuna olin siis Rotterdamissa (viitotaan: laiva), joka on Alankomaiden toiseksi suurin kaupunki. Itse kaupunkia en niin päässyt näkemään, kun matkani käsitti vain kaverin kodon, WDD:n (Werelddovendag) ja Sencityn. Ainiin, käytiin myöskin syömässä raflassa luokkalaisten kanssa.  "Se maksaa jotain 10 euroa per tyyppi", arvelivat. Mr. Wok -ravintola oli kumminkin buffet-tyylinen, joten rapsakat 25 euroo lähti mukavasti kortiltani pois. Mitä turhuutta! En oo tainnu ennen omasta ruuastani noin paljoo maksaa. Noo, ainakin oli kavereitten kanssa vähän bonding timee ja sain masun pinkeeks.. Hauskaa päivää kaikille!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

elläimiä ja liikuntaa

Hieno katutaideteos.
Koulumatkani Oog in Alista oli vähän yksitoikkoinen; paljon liikennevaloja ja odottelua sekä rutkasti jengiä (=keiloja). Nyt kun matkaan täysin eri suunnasta, on reittini varrella lähinnä vain elläimiä ja peltoaluetta. Kotoisa hevosen lannan tuoksu nokassa suurimman osan matkasta pistelee muistelemmaan jo edesmenneitä heppojamme Samuelia ja Tsiniljaa. Varjopuoliakin tietty elläintäyteisyyestä löytyy. Äsken jouvuin todistaa hyvin elottoman kanin jäänteet.

Vau, miten kissalla voi ees olla moinen väritys?
Kouluni, Hogeschool Utrechtin Faculty of education.
Jos en pääse hienoihin linnamaisiin Harvardeihin, ni sitte mieluusti tämmösessä väripaletissa opiskelen. Soppii oivasti tukan ja vaatteittenikin kanssa yhtteen.



Kuvasta ehkä huomaa, että meikällä on junior-pyörä. Toka pyörä nääs rivissä, sinisen värinen.
Alloin eilen illalla tuntea pientä kutitusta kurkussa. Kutiavaa kurkkua ylleensä seuraa arat silmät ja lopulta kuume, ainakin meikäläisen tappauksessa. Nyt kauhulla ootan josko sairaus vie minusta voiton. Justiin kun ehin miettiä miten ihanaa on olla terve. Koko maailma romahtaa meikällä sillon ku estyy pääsy salille. Urheilu on suurin tekijä pääni kasassa pysymisessä. Oon suurimmaks osaks jumahtanu pumppiin, combattiin, spinningiin ja balanceen. Täällä ollessani oon juossu vaan kaks kertaa ja nekkii Amsterdamin aikoina, koska jotenkin tuntuu että ainainen pyöräily vie mehut koko juoksemisesta. Spinningissäkin vierailin vaan kerran.. eikä muutenkaan oo spinning-kenkiä mukana. Olis hauska kokkeilla uusia lajeja, kuten nyrkkeilyä, vesijumppaa, tai chitä, "ski trainingia" (ilman suksia, kuulemma) ja jottain taisteluhommia, mut tuntuu ettei aika riitä koskaan.

Peruslounaani; täysjyvämakaronisallaattia soijarouheella.
Healthcity
Vähän mun puhelimella saa hyvälaatusia kuvia!
Salilla on suuret kulhot täynnä omenia ja mandariineja (tai joitakin sukulaisiaan, en juuri muista kysseisten sitrushedelmien eroja), joita saa ilimasiks napostella. Lisäksi tarjolla on vettä, paria eri mehuja, kahvia ja teetä, ainakin. Jouvuin sivusta ensiks kahtommaan, että voiko todella olla mahollista ilimanen ryystely ja mussuttelu. Kyllä vain! Aikoinaan Helsingissä ollessani jäsenenä Salmisaaren Elixialla oli tiettyyn kellonaikaan aamiainen tarjolla. Harmi vaan se käsitti lähinnä Nestlén muroja (boikotti!) sekä maitoa (sitä lehmästä nyhdettyä). Nyt on tullut Kuopion Fressille aamiaismahdollisuus, mutta koska olen kokkimestari ja kaiken lisäksi kitsas moinen, en usko koskaan upottavani rahoja viiden euron "tomaatteihin ja kurkkuihin" (kiitos Pete kun vallaisit!)
Healthcityssä lanseerattiin uuet Les Millsin releaset jo viime viikolla, mistä oon kovin tyytyväinen. Sali on myös kohtalaisen lähellä minua (7km joka on näissä mittakaavoissa melekeen naapurissa). Huonona puolena koen ryhmätuntitilan asettelun; siinä ohjaajan paikka on yhdessä nurkassa ja peili sijaitsee sivuseinällä (jonne kenenkään naama ei koskaan osoita). Feng shuit varmaan pikkasen pyllyllään..

David Lloyd
Sali on kaukana (11,5km eli ei nyt  ihan mahottomuuksissa asti), mutta tykkään sen uimahallimahollisuuesta. Ryhmätuntisali on avarampi ja paremmin aseteltu. Les Millsin uuet julukasut ei oo kuitenkaan vielä tavottaneet näköjään Overvechtin ghetto-kaupunginosaa ja muutenkin LM-tunnit on harvassa verrattuna Healthcityn tunteihin, jossa on pumppiakin välillä neljä kertaa päivässä.

Shiva-darling.
Oon tosi paljon tykänny luokkakavereistani. Xavèrin indonesialaiset "I am too busy" -silmät korvasi oivasti Shiva-nimisen intialaiset moiset. Shiva on ollu minulle hirveen ihana, kuten myös Daphne, Kendra (mikä afrikalaistukka, pakko hipeltää!) ja Jolien, jonka vitsailu on päin naamaa kettuilua, mutta semmosta, jota jaksaa kuitenkin ottaa vastaan. Ollaan yhteisvoimin suunnittelemassa matkaa Belgiaan. Heitin ajatuksen ilimaan ja nyt ollaan jo mietitty autokyytejä ja yöpaikkoja. Vau. Tuntuu jo valmiiks kurjalta jättää näin mukava porukka taakse parin kuukauden päästä.

Elisa-kaveri vinkkas Pathé-elokuvien "sneak preview"-illasta (järjestetään joka tiistai-ilta), joka käytännössä tarkottaa sitä että pääsee nauttimmaan yllärileffasta, jonka ensi-ilta ei ole vielä ollut. Olin nähäny "sneakin" ohjelmistossa aiemmin, mutta en todellakkaan ollu tienny mitä se tarkotti. Jännät pöksyissä istahin salliin, joka oli valojen sammuessa lähes jokasta tuolia myöten täynnä, vaikka sali on hurjan iso. Pääsin kahtommaan Shark Night 3D:n, vau. Paljon ärhäköitä haita hyökkimässä ruudusta päin näkköö.  Opin uuden hollantilaisen sanan: hai = haai.  Huomasin, että joka ikinen salissa olija minnuu lukkuunottamatta hölis. Ei ollu mittään pientä piiperrystä, vaan ihan kunnon holoholoholo-hahhahhah-hölkynkölkyn-PLOP-takomista. Minun oli ihan pakko toistaa mantraa "maassa maan tavalla tai maasta pois", koska muuten olisin joutunut jonkun pampun kanssa kulkee ja antaa monta sattaa kurituspammausta. Minulle tuommoinen elokuvakäyttäytyminen on äärimmäisen röyhkeetä, kun häiriinnyn pienestä sipinästäkin.
Leffan jäläkeen sali oli hävityksen kauhistus; kaljapulloja, sipsejä ja poppareita ympäriinsä. Lisäks harmittaa vähän kun nää ei kierrätä 3D-laseja ollenkaan, vaan joka näytökseen otetaan aina uuet rillit ellei oo sattumoisin säilyttäny vanhoja ja ottanu niitä mukkaansa.

Tän mainoksen näkkee aina leffan alussa. Oon hieman kyllästyny jo..

Tännää alakaa NEFF eli hollantilaisen elokuvan filmifestarit. Sain onneks viikon odoteltuani vastauksen tekstitys-kysymykseen. Aika monta leffaa oli, joissa on joko hollantilainen tai englantilainen tekstitys tai jopa viittomakielen tulkki. Vois käyvä kokkeilee paria pätkää ja tutkailla samalla onko "elokuvakansankin" käyttäytyminen Pathé-vierailijoiden mukaista.

Lähen piakkoin Tokoon. En Togoon, vaikka joskus olisi kyllä hauska mennä, sillä sisarentyttäreni on puoliksi togolainen. Toko sanana tarkottaa itämaista kauppaa, joista saa hullun halvalla tofua ja tempehiä. En ole kiireiltäni ehtinyt ruokakaupoissa pahemmin käymään, joten nyt otan aamuvappaasta kaiken irti. Nyt kun muutin Zeistiin ja sain kunnolla jääkaappitillaa, olen myös päässyt syömään monipuolisemmin ja paremmin. Mieleistäni tummaa leipää en ole löytänyt, niin olen sitten syönyt Wasan täysjyvänäkkäreitä. Jälkiuunileipä in my heart..
Puoli kolomen aikaa junnailee kaupunkiin ystäväni Camo, jonka ehdinkin jo viime viikolla Amsterdamissa nähdä. Erinomaista! Kämppikseni vaan mainihti heti, ettei halluu tänne joka päivä vieraitani. Tuli pikkusen kumma olo, sillä olen ehtinyt olla täällä vasta silmänräpäyksen verran ja jo kuulin moista. Olen päivät salilla, koulussa tai elokuvissa ja viikonlopuiksi olen suunnitellut matkoja. Äsken tosin muistin että italialainen ystäväni Dario tulee Den Haagista tänne viikon päästä. Toivottavasti en kuule mittään äpinää siitä..

Italialaiset, italialaiset.. Niitten kaikkien lempiruoka tuntuu olevan pitsa. Olen kysynyt tätä jo monelta, muunmuassa tänä aamuna. Oog in Al -kämppikseni Rudi vastasi "What is your favourite food?" -kysymykseeni hyvin italialaisittain ääntäen ja kätensä levittäen: "Piiiiiizza of couuuurse!" 
Opin nykyseltä itsku-kämppikseltäni myös, että italialaiseen aamupallaan kuuluu keksit. Itse syön aamupalaksi puuroa hedelmillä ja soijamaidolla tai soijajugurttia rusinoilla, siemenillä ja bannaanilla. Saatan ottaa myös näkkärin ja kikherneomelettia sekä vihreetä teetä. Oon mielestäni aina syönny terveellisen aamupalan, ihan pikkusesta lähtien, minkä takia on outoo nähhä ulkomaalasten aamupalaperinteitä. Ranskassa croissantia ja suklaavoita? Yäk! Ei kiitos! Nyt haluaisinkin tietää johtuuko ruokavalintani kasvatuksestani vai onko tämä jokin "suomalainen" juttu?  
Mitä kuuluu sinun aamupalapöytääsi?

Tänä viikonloppuna minnuu kuhtuu Rotterdam ja SENCITY, joka on kuurojen juhla. Suomessakin on järjestetty kysseiset pilleet, mutta en ollu tienny että Sencity on alkujaan hollantilainen. Kuten posterista näkkee, pääsemme ihhailemmaan myös suomalaista Signmarkia. Meikä varmaan posket punasina, nenä pystyssä, kansallistunne rinnassa tykyttäen siellä!

Pörriäinen, jota kaippaan kovasti. Pikku Boris-leijonaharjamme!
Ennen ku ees tulin tänne muistin, että pyörää voi ajjaa myös ilman käsiä. Heti kokkeilin ja olin lähes ojassa. "Äiti kato, ajan ilman käsiä! Äiti kato, ajan ilman hampaita!" En meinannu uskaltaa uusintakierrosta kehnon kokemuksen jäläkeen ennen kuin tulin tänne. Täällä kädet nous pyöränsarvista melekeen ittekseen jonkin voiman ohjaamana pois ja oon ollu aika taitava. Yks ilta ajoin varmaan kilsan putkeen käet sivuilla roikkuen. Varmaan näytin tosi coolilta! Oon selvästi integroitunu.
Vaimo tomerana saattopuuhissa.

Eilen myös pääsin ensi kertaa keskustelemaan randomisti tuntemattoman kanssa tällä kielellä. Nojoo, joku nainen tuli kysymään miten pääsee johonkin paikkaan ja sannoin:
"Dat weet ik niet.. geen idee.. sorry.."
Voi mokoma, millon rupian oikeesti pölöttää? Eilen luokkakaveritkin puhhuivat minulle hollanniks mut ongelmana on se, että täällä ihimiset rakastaa englannin puhumista. Jos niillä on siihen tsäänssi ni ne varmasti siihen tarttuu. Ois ollu ihanaa viettää täällä etes vuosi, mutta sitte ois pitäny tulla tänne kolmosvuonna eikä nelosella. Tosin jos vuoden oisin täällä ollu, ni ois ollu parempi, jotta Katri ois tullu mukana. Lasken jo päiviä siihen ku se tulloo tänne!

maanantai 19. syyskuuta 2011

megamix-entry!

Ohhoh, onpas ehtiny vierähtää aikaa sitten viime kirjoittamisen. Kamera jäi rinkkaan, joka matkusti minun eeltä Zeistiin keskiviikkona, niin en oo kuviakkaan liiemmin nappaillu.

Maanantai
Kävin ensi kerran Healthcityssa sopivasti bodypump 79:n lanseerauksessa. Oivina trackeina pidän muunmuassa hyvin combat-sävytteistä Grenade-biisiä sekä Scooterin J'adore Hardcorea.


Koulussa piti parin kanssa kuunnella toisen englanninkieliset biografiat läpi ja antaa sitten ääntämyksestä, kieliopista ja lauserakenteista pallautetta. Meikän teki tiukkaa antaa pallautetta hyvin hollantilaisittain englantia puhuvalle tytölle. Ihan joka virhettä en raaskinu nostaa etes esille.
Illalla oli vielä deaf culture -luento, josta meni suunnilleen puolet ohi ihan siks vaan että satuin istumaan sellasen ihmisen viereen, joka ei kääntäny minulle yhtään mittään. Välillä ymmärsin melekeen koko lauseen, mutta sitten pimentoon jäi jokin sana, joka olisi ollut kontekstissa hyvinkin tärkeä. Jos kukkaan ei kerro mitä se sana meinaa, en koskaan tajua asiaa loppuun asti.
Koulun jälkeen riensin katsomaan Crazy, Stupid, Love -leffan. Emma Stone on ihana.

Tiistai
Tällä kertaa englannin tunnilla tarkastettiin parittain toistemme childhood storyt. Parinani oli hyvin tönkköä englantia vääntävä afgaani. Nautin suunnattomasti hänen aineensa korjaamisesta. Hänelläkin näytti pitävän kiirettä minun aineeni korjaamisen kanssa, mikä yllätti minut täysin. Hän oli alleviivannut muunmuassa lauseen "what on earth had happened?"
En tohtinut kertoa pojalle, ettei aineessani ole virheitä, kun hän oli kuitenkin niin ahkerana niitä löytänyt. Itsevarmuuteni kumpusi myös Irlanti-Ivorin avusta, sillä hän katsoi aineeni läpi ennen kuin pallautin sen.
Illalla oli bodycombat 49:n lanseeraus. Uusin combat keskittyy tällä kertaa käsivarsiin ja varsinkin hartioihin. Käet tuntu hyytelöltä tunnin jäläkeen..


Keskiviikko
Menin netistä löytämäni portugalilaisen poikkelin kanssa pyöräretkelle. Ajeltiin yliopistoalueen tienoilla ja mielestäni oli jotenkin jännää miten isojen rakennuksien laitamilla on niin paljon elläimiä. Nähtiin muunmuassa hanhia, hevonen, ponia, lehmiä ja lampaita.
Kokkeilin ekkaa kertaa tuoretta minttuteetä. Siinä kuumaan vetteen pistettään mintun versoja.
Illalla raahauvuin vielä koululle kuurousluennolle ja olin ilonen ku ymmärsin luennoitsijaa paremmin ku edellispäivänä. En tiiä johtuko tämä hyvin vahvaeleisestä viittomakielisestä opettajasta, hänen tulkistaan, heidän yhteistyöstään vai kaikista näistä tekijöistä yhteensä. Jokatapauksessa en lähteny tunnilta tyhjin käsin pois.
Minulla on kova tarve olla omien vähemmistöryhmien seurassa joten hymmyilytti, ku huomasin istuvani kahen meiän luokkalaisen välissä, joista toinen on bisse ja toinen ehtaa tavaraa.
Luennon jäläkeen riensin vielä combattiin, jonka jälkeen ihan fiiliksissä kispailin napit korvissa jumputtaen alakoukkuja tehden takas Oog in Aliin.

Torstai
Päätin olla hyvin tehokas ja käväsin pumpissa, josta äkkiä pyöräilin juna-asemalle. Koska missasin Espoo Cinén ja paraikaa olevan R&A:n päätin pittää "omat" leffafestarit Amsterdamissa.
Hyppäsin väärään junnaan, mutta onneks se kuitenkin meni Amsterdamin yhelle toiselle asemalle, josta osasin, kiitos elokuun, mennä metrolla Waterloopleinin kautta Rembrandtpleinin paikkeille.
Kävin katsomassa Woody Allenin uusimman leffan Midnight in Paris. Se oli harvinaisen hyväntuulinen leffa kera ihanan Owen Wilsonin. Sinuna menisin katsomaan sen! Päivään kuului vielä Horrible Bosses, joka menetteli, mutta oli odotettua huonompi. Kääräsin illan pakettiin katsomalla Flypaper-leffan. Se oli itseasiassa ihan hyvä.
Yöksi menin Turkin basaareilla vuonna 2005 randomisti tapaamani Mian luokse Haarlemiin. Haarlemiin pääsee junalla 15-20 minnuutissa eikä lippukaan maksa kuin 3,70e.

Perjantai
Oi miten hyvältä tuntu nukkua oikeessa sängyssä! Oog in Alissa sänkynäni toimi patja ja peittona makkuupussi. Kyllä simahin alta aikayksikön kun oikeen peiton alle pääsin.
Amsterdamissa heinäkuussa yhden yön toiminut hostini pisti negatiivista referenssiä CouchSurfingissä positiivisen kommenttinsa perrään. Olin unohtanu pistää hälle viestiä, josta veti sitten herneet nennään. Jotain mättää siinä tyypissä on, sillä kehuskelee FB-sivuillaan miten on 55 päivässä hostannut jo 55 ihmistä. En tiiä mitä se tuolla hyperaktiivisuuellaan hakkee.

Leffat, jotka katsoin:
- Apollo 18
- Final Destination 5 (3D) (enpä ois uskonnu meneväni moista leffateatteriin asti kahtommaan..)
- Glee (3D) (enkä ole sarjan ainoatakaan jaksoa kahtonut)
Neljännen leffan jätin välistä kun tajusin Camon olevan kaupungissa. Menimme istumaan lesbokahvila Vivelaviehen. Lähimme veggaanireissulle, joka käsitti tasan kolome rastia; Biomarktin, squatin ja veggaani-keittiön. Camo hyppäs tarakalle ja oli hyvinkin kummissaan siitä, että on Amsterdamissa kuopiolaisen ystävänsä pyöräkyyissä.
Biomarktissa puhhuin kovvaan ääneen pieruista, ja toki kassatyttö sitten ostokset haalittuamme nojas etteenpäin ja sano: "Terve, mäkin oon Suomesta."
Squatissa oli hiljasta niin käytiin sisällä vaan kääntymässä ja jatkettiin matkaa keittiölle. Emme olleet varanneet päivällistä etukätteen, joten meille jäi "vain" left-overit eli kupit kuumaa garam masalaista sipulikeittoa, lautasellinen sallaattia (jonka ohessa lettu) sekä suklaakakkupalaset. Hyvä vaan, ettei meille ollut jäänyt pääruokaa, sillä olin posahtamisvalmiuksissa jo "tähteidenkin" jäläkeen.
Sielläkin muuten ruokapöydässä kääntyi eräs nainen puoleemme ja sannoi olevansa suomalainen. Ihmeellistä.

Lauantai
Menin katsomaan elokuvan, josta en ollu kuullu aiemmin mittään. Elokuva kertoo Udai Husseinista (Saddamin poika) ja hänen kopiostaan. Ihme etten tiennyt leffaa etukätteen.
UDAI HUSSEIN <- linkki Wikipediaan.
Lisäksi Dominic Cooper, joka jäi parhaiten mieleen elokuvasta Mamma Mia!, veti roolinsa erittäin hyvin.
Päätin jättää lauantaimaratonin vaan yhteen leffaan, sillä piti vielä suorittaa muutto Zeistiin. Kyllä, minulla on nyt varmuudella koto seuraavan kahden kuukauden ajaksi. Asun bulgarialais-kreikkalaisen (joka ossaa kyllä suomeakin) sekä italialaisen miekkosen kanssa. Asuinpaikkani on viien kilsan päästä yliopistoalueelta just "väärään suuntaan" Utrechtin keskustasta, mutta ainakin nyt minulla on paikka mihin mennä sillon ku on kolomen tunnin hypäri (kuten tännään).

Illan tullen lähin PANN-homojuhliin Tivoli-nimiselle klubille lelleluokkakaverini kanssa. Paikka oli tupaten täynnä. Hyvä jos siellä pystyi etteenpäin liikkumaan saatika taaksepäin. Juhulat pietään kerran kuukauessa ja oon aika ilonen siitä, että seuraavissa juhlissa minulla on pikku Katri mukana. Mielissään.

Sunnuntai
Eilen peruspyöräilin kottoo salille, sieltä toiselle salille, Oog in Aliin Irlanti-Ivorin luokse ja kaupan kautta kottiin.. Arvatkaa vaan montako kilsaa tuli pyöräiltyä yhteensä? 36! 
Tuo määrä ei olis mittään, jos ois kunnon pyörävehkeet. Meikä se polkee menemään junior-pyörällä, joka aiheuttaa alaselkäkipuja mataluudensa vuoksi. Täytys varmaan jokkiin tyynyratkasukin satulaan kehitellä, sillä pari tuntia päivässä kovan satulan päällä ei oo pepulle mittään herkkua.
Kävin öky-salillani balancessa, jossa kävi seuraava:
Pistin joogamattoni paikalleen ja jäin oottelee tunnin alkua. Yllättäen n. 55-60-vuotias nainen lättäs mattonsa minun maton päälle. Olin niin kummistunut, etten sanonut mittään. Silimät levällään vaan kahtelin naisen outoja touhuja. Pian hän kääntyi puoleeni sanoen jottain hollanniksi. Mind you, kyseinen nainen tietää että en oo täältä, sillä pari viikkoo sitten yritin jottain siltä kysyä eikä meinannu millään vastata ku olin kerta englanniks häntä puhutellu.
Meikän vaatekaappi.. ei liikaa tavaroita..
"Sorry, I don't understand what you're saying", sannoin.
"Could you move? This is my place."
Hitto mitkä väännöt lähti. Toinen pokilla lämäs "paikkansa" meikän paikan päälle eikä suostunu senttiäkään siirtymään. Teki mieli ottaa sen hollantikikkuroista kiinni ja vetästä ojennukseen, mut sen sijjaan hienoisesti kirroillen siirryin ihan eri puolelle salia. Eiköhän ruennu vieressä olijoille jottain sipittämmään minusta, jonka jälkeen eräs ulkopuolinen tokas: "There's enough space for everyone.."
Kiukun kyyneleet oli silimissä ja tasapainopiisin aikana keskityin puu-asennossani mannaamaan epätasapainoa sille naiselle. Ei pysyny vakkaana, ei. Mahtaa olla voodoo-ainesta meikässä.
David Lloydista ajoin Healthcityyn combattiin. Ohjaaja (minulle vielä ihan tuntematon) kertoi kuulleensa minusta toisilta ohjaajilta ja kovasti jäi utsittammaan mitä minusta on (jälleen) puhuttu.
Koska ehin kottiutua Ivorin luokse, menin sen tykö päivälliselle. Hengailtiin jälleen teknoo kuunnellen pari tuntia.

Viikon kohokohta:
Amsterdamin kaduilla vyöryi vastaan lauma kiljuvia murrosikäsiä tyttöjä, joilla oli mukanaan kylttejä:
"HOLLAND LOVES JUSTIN BIEBER!"
"I <3 JUSTIN!"
Sitä ihkutusta ja huutelua katsoessa ei voinnu muuta ku hymmyillä huiviinsa. Olisinpa ehtinyt ottaa kuvan heistä..

Täältä teille kuulumiseni päivittelin.
Älkää unohtako Suomen kuuminta blogia. Olen aivan koukussa, apua.

maanantai 12. syyskuuta 2011

kortteja.. KORTTEJA!

Vasemmalla ylhäällä David Lloyd -sali, vasemmalla alhaalla tämänhetkinen surffauspaikkani, sitten Healthcity, koulu ja lopulta kaukana oikealla ehkä tuleva huoneeni. "Mistä näitä pyöräilykilometrejä oikein tulee?"

Ylpeä kortin omistaja.
VIHDOIN SAIN LEFFAKORTIN! Anna-Selinalle hankittiin lauantaiaamuna siis hollantilainen pankkitili, jonka avulla keplottelimme molemmille kortit. Pidin suuni supussa siitä, etten asu missään virallisesti, eikä täten Hollannin byrokratia-paska yltänyt meihin. Oli uskomaton tunne saada viiden viikon tappelun ja masentelun jälkeen kortti käteen.



Aamudataushetkeni.
Lähin eilen Den Haagista aikasin, jotta ehtisin mennä sopimaan vihdoin uuden jäsenyyden salille. Junassa oli yllätyksekseni wi-fi, eikä mikkään Suomen Pendolino-langaton ollu vaan semmonen, joka ei pätkässy kertaakaan. Olin ehtiny ottaa jo päiväkirjani esille, mutta kävikin niin, että uppouduin internetin maailmaan. Nappasin pyörän asemalta ja polkasin hetkessä Herculespleinin Healthcity-kuntokeskukseen. Ketkäs siellä olivatkaan vastassa ellei torstai-iltaiset erityishuomio-combat-ohjaajat. Viimeistään siinä vaiheessa tuli sporttinörtti-olo.
"Hey, what are you doing here?"
"I guess one membership wasn't enough for me.."
"Welcome to the club!"
Sain satasella 2,5 kuukauden jäsenyyden, vaikka normaalisti kuukausihinta on rapsakat 70 euroa.


Hollannissa kuukauden ensimmäinen sunnuntai on "kauppasunnuntai". Healthcitystä ajoin keskustaan huomatakseni, että kaikki, jopa Alberth Heijnin "TO GO" -minikaupat olivat kiinni. Maha muristen vyöryin erääseen patonkipaikkaan, jossa veganismini mainiten minua katsottiin hyvinkin nyreästi. Lopulta turvauduin epämääräiseen kojuun, jonka karvaiset miehet puhuivat minulle hollannin ja italian sekä etäisesti espanjan sekoitusta. Pyysin leivän pelkillä kasviksilla. Nuorempi miekkonen ei meinannut ymmärtää, joten vanhempi otti ohjat käsiinsä ja paljaalla kädellään kouraisi sallaattia, lötsäytti leivälle, kauho pari tommaattia, plöts, jalapenon, plöts.
Yhden täytteettömän leivän he antoivat lahjaksi. Okei, outoa. Olin melkein varma, että iltani viettäisin vessanpöntöllä. Onneksi olin väärässä.

Menin leffakorttini kunniaksi katsomaan Super 8 -elokuvan, vaikka olin kuullut siitä hyvinkin huonon arvion. Voi että mitä shittiä se oli. Ohh. Jos olette sen katsoneet, niin kertokaa toki mitä itse mietitte.

Nyt minulla on siis
- kaksi salijäsenyyttä
- elokuvakortti

Ja ei ole
- vapaa-ajan hengailukavereita (X kirjoitti minulle, että koska hänellä on menossa viimeinen vuosi koulussa, ei hänellä olekaan aikaa uudelle ystävyydelle. Wow. Thanks)