perjantai 29. heinäkuuta 2011

runo

Nyt ossaan kertoo muunmuassa mistä oon, minne oon menossa, pyöräni on rikki ja että opiskelen suomalaista viittomakieltä. Mennään ku mennäänkii hurjaa vauhtia kielen opiskelussa etteenpäin, mutta pysyn hyvin kärrien päällä. Iltapäivällä kirjoitimme elfje-runoja ja minun runoni kertoi minun ja Sinyan liian täydestä jääkaapista.

Sinya
en ik
wat doen wij
onze koelkast is vol
help!

Nu
moeten wij
een feest houden
en eten en drinken
super!

Morgen
tamelijk vroeg
naar Albert Heijn
nog meer eten kopen
opnieuw

Rahhaa meikällä ei oo nimeksikään, kun en ole vielä Erasmus-tukkee saanu. Meillä on justsilleen get-together yhtien luona ja siitä suatettaan jatkaa pilettämmään ("") kirkkoon. Outoa. Have a nice day.

laivaretki


torstai 28. heinäkuuta 2011

tulpen!

Alako kunnolla hollannin opiskelu nyt ja mentiin niin kovvaa vauhtia, että pää on menny auttamattomasti pyörälle.
Als de lente komt, dan stuur ik jou tulpen uit Amsterdam.
Als de lente kompt, pluk ik voor jou tulpen uit Amsterdam.
Als ik wederkom, dan breng ik jou tulpen uit Amsterdam.
Duizend gele, duizend rooie, wensen jou het allermooiste.
Wat mijn mond niet zeggen kan, zeggen tulpen uit Amsterdaaaaaam!



Alussa oli neljä tuntia pänttäämistä ja tehtäviä ja sitten oli kaksi tuntia laulamista lähinnä. Hauskaa! Minun ja kahen tytön pittää tehhä maanantaiksi esitelmä ja valittiin aiheeks homojen oikeudet. Toinen tyttö on Italiasta ja toinen Saksasta, että vähän on eri näkökulmia.. varsinkin Italiasta käsin, krhm.

Tänä armon torstain pänä en hirveesti oo ennää musutellu pyöriä, "voi miten ihanaa" jne. Alkaa ärsyttää se miten pyöräilijät tullee aina eka eivätkä ees kato onko jalankulkija tiellä vai ei. Aikamoista keilailua kyllä täällä kispailu, pittää välillä ihan henkesä eestä juosta rautavanteita karkuun.

Innolla odottamani Les Mills -tunti oli TÄYTTÄ KURAA. Ohjaaja oli niin huono, että itketti. Liikkeitä tehtiin väärässä järjestyksessä, liian paljon tai liian vähän ja kaiken lisäksi ohjaajamiekkonen vielä kappaleitten välissä hengaili, joi chillisti ja luuttus aluettaan hittaasti niin ku ostoskeskuksien elämiinsä kyllästynneet siivoojatantat. Mitä ihmettä?! Halluun Aulin ja Hannan tunnille vähän äkkiä!!! Toivottavasti Utrechtista löyän combatin, joka on uppee ja semmone ku pittääkin olla.

i love the architecture!


Eilisaamuna kävin Sportcityn balancessa. Oli vähän kökköö sitä ennen crossarissa heilua t-paiassa, kun tuli niin järettömän kuuma. Olin aamulla kattellu, että hetkinen, miten aikataulussa lukkee, että tunti kestää 50 minnuuttia ku Les Millsin tuntien kuulus kestää 55? No, siitähän oli puotettu piisi pois. How lame is that! Juttelin ohjaajan kanssa lopuksi ja hän kertoi, että jollain salleilla puotettaan montakin piisiä, kun pittää saaha tunti piettyä 45 minnuuttiin. Voi että meikä rakastaa Les Millsiä ja sen kansainvälisyyttä. En halluu yhtäkään piisiä heitettävän sivvuun, I need them all! Oli myös aika söppöö kuunnella ohjaus hollanniks. Ehkä en opikaan perus-mitäkuuluu-fraaseja eka, vaan: "Nyt oikea käsi vasemman olkapään päälle ja.." Quite nice.

Sinya tuli hakkee minnuu tunnilta tai ainakin kovasti yritti. Meillä on semmoset kansainväliset puhelinliittymät, joilla saahaan toisillemme (ja muihin moisiin) soittaa ilimasiks. Onneks! Ostin Tikkurilasta Amsterdamin pikkusen karttakirjan, joka on ollu erittäin hyödyllinen, joskin huoneemme on kartan ulukopuolella. Löyettyämme Sinyan kanssa toisemme lähimme ostamaan lautasia, kattilaa ja paistinpannua. Ostin uuen mp3-soittimen. Oli jo aikakin! Omani on ollut käytössä vuodesta 2007 ja toimii pattereilla. Nyt ostin 4GB:n vehkeen, jossa on klipsi juuri minunlaista juoksijaa varten. Tykkään kovasti, vaikka rahatilanteeni ei tykänny. Jäi nääs 25euroa jälelle, uups. Tulispa apurahhaa ja vähä äkkiä..

Kolomelta alko eka koulupäivä. Meillä on 27 ihimisen ryhmä, joka jaettiin kahteen joukkoon. Ainakin 8 heistä on saksalaista, mikä on maailman tylsintä. En ollenkaan ilahu kyllä jos tyyppi kertoo olevansa Saksasta. Innokkain olin skotista (jolle kerroin kuinka huumassa äidin kanssa ollaan aksenttiin ja jonka puhetta uhkasin nauhoittaa puhelimmeen) ja englantilaisesta. Ryhmässä on myös muutama slovakialainen, puolalainen, tsekkiläinen, itävaltalainen ja toinenkin suomalainen. Hyvin perus, nimeltänsäkin Mikko.
Tehtiin äkkisukellus hollannin kieleen, kun opettaja käskytti meitä tekemään asioita, kuten: "Esme, kävele ovelle, älä avaa ovea, pyörähdä ympäri, kävele Hannahin luo, kävele takaisin paikallesi ja istu". Thank God I know some German! Slovakit oli ihan ihmeissään ja hiki hatussa pähkäilemässä mitä kummaa opettaja oikein sanoi.
Saatiin kolome koulukirjaa, jolla vois kolkata isommankin ihmisen.

Illalla oltiin kannaaliajelulla, jolla näkkiin mm. Anne Frankin talon. En tiiä kannattaako sinne ikinä jonottaa sissään ku lienee aika suosittu turistikohe. Olen ihan innoissani Amsterdamin arkkitehtuurista. OMG mitä rakennuksia, wow!
Ajelun jäläkeen käytiin hytisemässä kaljalla, josta lähettyä piti mennä liian monella ratikalla että päästiin kottiin uinummaan.

Note:
On uskomatonta miten paljon täällä käytetäänkään pyöriä. Melekeen jokasessa on jonkinlainen kori edessä, takana tai molemmissa. Eilen näin naisen, jonka pyörän etukärrissä istu kolme ipanaa. Whoa.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

slurps, nam!







Unohdin muuten eilen mainita, jotta täällä meinaan innokkaana soijajuomia ryystellä. Alpro Soyan kaakao maksaa 1,50e (euron halvempaa kuin Suomessa!), näin muunmuassa. Lisäksi makuvalikoima on hieman laajempi. Alpron levitekin on melkein kaksi kertaa halvempaa täällä.. Nyt lähti, sano Annikki Tähti!

tiistai 26. heinäkuuta 2011

kiertopäivä

Olin liian itsevarma raitiovaunujen kanssa näemmä. Ensimmäinen hankaluus oli päästä ratikasta ulos, kun ovet eivät avautuneetkaan automaattisesti. APUA! No, ei hätä ollut minkään näköinen, sillä täällä ratikkapysäkit ovat niin lähellä toisiaan, että hyvä jos ehtii välissä edes pierua päästää. Odottelin eräässä puistossa huonetoveriani Sinyaa tietämättä että olin aivan väärässä paikassa. Rinkka kuumotti selkää ja halusin vaan äkkiä päästä tavaroistani eroon. Yritin soittaa Sinyalle, mutta numero oli väärä. Damn. Onneksi olen nykyään rohkeampi kuin ennen ja kyselin ihmisiltä neuvoja. Tunnin seikkailin määränpääni lähimaastossa, ja voi sitä riemua kun lopulta Sinya avasi oven. Hänellä oli ulkovaatteet päällään, sillä hän oli juuri lähdössä etsimään minua.
Huoneisto on mukava ja tilava, mutta keittiövälineitä ei juurikaan ole. On vain kaksi lusikkaa, yksi veitsi ja yksi epämääräinen pieni lautanen. Suunnittelemme huomiseksi Ikean matkaa, sillä meidän on saatava kattila ja pannu sekä muutama lautanen. Outoa että jouduimme yhteensä maksamaan 900euroa paikasta, jossa ei nuin tärkeitä välineitä ole!


Puolenpäivän aikaan lähdimme kierrokselle, joka alkoi avaimen haustani. Näimme paikan päällä kaksi opettajaamme ja turisimme heidän kanssaan. Sinya-kämppikseni on muuten saksalainen ja jostain syystä minulla oli pienet ennakkoluulot hänestä. Saksalainen ei voi olla hauska! Mutta voipa näköjään. Meillä on ollut tosi mukavaa ja tuntuu kuin oltaisiin tunnettu pitkäänkin.

Löysimme vahingossa vegaanisen ruokapaikan, josta ostimme tofuleivät. Onnekseni Sinya on kasvissyöjä, joten täällä kämpässä ei ala kärytä liha. Ruokapaikanlähellä oli heti Bio Markt, joka on kuin oma Ruohonjuuri-markettimme. Sieltä ostin nakkeroisia, lissää tofuleipää, soijalevitettä ja -maitoa.

Kuten tiedätte minun on pakko päästä urheilun makkuun ja vähän äkkiä. Minulle ei riitä yksittäiset juoksulenkit kaiken lisäksi yksin ilman mittään mussiikkia. Etsin Les Millsin sivuilta saleja ja kävimme kolomessa lähheisimmässä. Ekassa olis pitäny tehhä sopimus vuodeksi, tokassa oli tyly palvelu ja tyttö kassalla sanoi että varmasti missään ei ole muutaman viikon sopimus mahollista. Mites sanonta menikään, oliko se kenties että.. KOLMAS KERTA TOEN SANNOO?! Olipa hyvinkin. Ihanaa, löysin salin nimeltä Sportcity. Siellä on kaiken maan balancet, pumpit ja combatit. It is my heaven! Tein sopimuksen semmosen kolomekymppisen tatuoidun likan kanssa, joka oli aikoinaan töissä Iittalalla ja luetteli minulle: "Punainen, musta, hiekka.."
Tein sopimuksen kuukaudeksi ja se maksoi 60 euroa mikä ei oo paha, kun Suomessa maksan saman verran. Siellä on solariumitkin ilimaset. Tulisinkohan takaisin ruskeena ja melanoomasena?
Kuulkaapas tätä: salilla ei saa olla lyhythihaisella paidalla. Kysyin syytä ja tyttö sannoi, jotta se sali on kaikille tarkoitettu eikä ole kiva jos joku pullistelee urheilutopissaan. Sentään ryhmäliikuntaan saa mennä vähemmissä vaatteissa. Jouvun siis raahaa t-paitaa mukanani, sillä entä jos oon aikasessa ja haluankin lämmitellä crossarilla ennen tuntia? Paita päälle! Sooo weird.

Oon vielä vähän shokissa siitä, että täällä haisee ruoho joka paikassa. Tullee semmonen ihme fiilis kun polliisit ei tee mittään asialle. Oon niin kummissani että tyypit vaan polttelee kadulla ja olla öllöttellee. Vau. Käveltiin myös huomaamatta Punaisten lyhtyjen alueelle. Olin saada sydärin kun yllättäen vieressäni lasin takana keimaili naisia alusvaatteissaan. Tekkee mieli jäähä tuijottaa ja ihmettellee, mutta tuntuu niin häveliäältä ees vilikasta niitten suuntaan.



Tännään oon nähäny myös muutaman aika värikkään keesin, joten en taiakkaan olla ainoo.
Kaduilla on sateenkaarilippuja roppakaupalla. Lieköhän ensi viikon Pridejen takia? Pride-kulkue hoituu paateista käsin, wow. I'm so going to be there!!!



Vielä sen verran, että s-kirjain suhahtaa söpösti hollantilaisen suusta. Tulloo eittämättä mieleen Austin Powers -elokuvan Goldmember aka Kultamuna. "Aushtin Powersh and hiish faasha". Juu, on täällä vähän enemmän punapigmenttisiä sekä pitkiä tyyppejä. Ylleensä en ossaa ulukomailla tarkkailla näin hienosti ku nyt. Liittyyköhän blogin kirjoittaminen siihen?

Ainiin, halluutte selvästi tekstailla minulle. Tässä numeroni:
+31 639 571 583

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Amsterdamissa ollaan

Puudutin pyllyni taysin kun olin ostanut liput vaihdolliseen lentoon. Lennot menivat kuitenkin hyvin, silla ensimmaisen nukuin kuin tukki ja toisen luin Hesarin kannesta kanteen (okei, skippasin urheiluosion) ja jatkoin viela Jannen Kanadasta tuodun kirjan parissa lopun matkaa. Amsterdamin lentokentalla oli kohtalaisen helppoa suunnistaa junalippuautomaatille ja lopulta junaankin.

Arsyttava piirre ihmisissa pt.1:
Kysyin yhelta naiselta ossaako se englantia. Ihmeissaan vaan kahteli minua niin ku oisin ulukoavaruuesta. Kyssyin uuestaan ja se alko puhhuu hollantia. Naytin lippuani, viereista junaa ja elehdin kysyvasti. Se vaan mumis hollanniks jottain ettei tajua. Miten vaikeeta voi olla ymmartaa sita ku naytan lippua, junaa ja katon kysyvasti ja nostan peukun pystyyn? Ei tarvii olla mielestani visuaalisesti kovin lahjakas siihen.

Junasta bongasin jo kuuluisat, kivat pyoratiet. Naytti niin ihanalta! Minulla on yltiopositiviinen olo koko Hollannista. Hollannin kielikin on vuosikaudet saannu hymyn huulilleni. Vihdoin paasen sita oppimaan. Melekeen toivon kunnolla rakastuvani tahan maahan. Ylpeena olin ku osasin ihan itte menna lipputoimistoon hankkimaan sarjalipun (limevihreen varisen) ja viela raitiovaunulla maaranpaikkaan. Erilaista Suomeen verrattuna on se, etta pittaa piipata kortti julukisesta kulukuvaunusta ulostautuessakin tai tulloo neljan euron kato. Loysin hostini luokse heleposti. Host on mukava ja siisti nelikymppinen mies, joka anteeksi pyydellen alko kaaria marihuana-satkaa ittelleen. Jos olin pyyhkiny ruohoisen Amsterdam-kuvan mielestani niin alako taas aariviivat piirtya takas, hahhah.

Oon onnellinen etta oon paassy tahan vaiheeseen jo matkustelussani. Oon jo selkeesti taituri ratikankayttaja niin loytanen perille vuokrahuoneeseeni aamutuimaan. Toivottavasti huoneessa toimii wi-fi..

2!

Osoitan aktiivisuuttani kirjoittamalla tämän päivän aikana toistamiseen. Ehkä annan itselleni tällä tavalla luvan joskus luistaa uudesta velvollisuudestani. No, hope not!
Tiksistä sain viimisen holtsun sanakirjan kappaleen ommaan laukkuuni, maksua vastaan tosin, ja uunituoretta palkkaa siivutti myös yllättävä matkalaukkumaksu. Kiitos vaan AirBaltic paskanpala piece of shaiba. Travellink.fi-sivustolla ei oltu mainittu laukkumaksua. Onneksi lähdin tänään enkä eilen, sillä tuolloin olis ollu no money, honey.

"Pieni maailma" on ällöttävän kulunut ilmaisu, mutta meinaan nyt sanoa että pittää paikkansa. Äsken vastaani tepasteli väsynyt maailmanmatkaaja, ihan ikioma lehtorini, joka myös näistä vaihtoasioistani on vastannut. Straight from South Africa!
Pääsin ihan kahenkeskisesti sanomaan, että nyt oon tosiaan Hollantiin menossa. Koulun verkko kun ei ole toiminut kunnolla muutamaan viikkoon..
(ps. tosin vasta tänäpänä hälle viestiä pistin, shhht)

Olen menossa tuntemattomalle miekkoselle Couchsurfingin kautta yöksi. Miehen profiilissa ei ole vielä yhtään referenssiä tai kaveria, joten pelottaa taas että päädyn lasagnen liharouheeksi. Toivokaamme, että en sentään.

Seuraavat tunnit tiedossa lukemista, nukkumista ja kirjoittamista. Koulutehtävien annan olla hetken rauhassa, olenhan jo tikkujäykkänä niitä nelisen tuntia tehnyt. Silmiä kiristää, sillä on ikävä Kahriloa.

ensikosketus



Goedemorgen!



Tulppaani-Taneli
alias Kuitusen Esme aloitti matkansa kohti Hollannin Amsterdamia noin kello 5.37 tänä aamuna. MP3-soitin teki inhan katoamistempun viime hetkillä, joten nyt yritän sitten olla kuuntelematta minkään sortin musiikkia. Hiljaisuus onkin hyvin vieras juttu itselleni. Mukaan lähti (ehkä liian) täysi rinkka, koulukirja/eväskassi, tietokone sekä armeijalaukkuni, jossa on tärkeitä asioita kynsileikkurista ja hammaslangasta passin kautta kalenteriin ja viittomakielen tulkkiopikelija -kylttiini. Rinkka täyttyi yllättävän nopeasti, kun tunkaisin sinne urheiluvaatteeni; juoksukengät, fitness-kengät, housuja, toppeja, hanskat, juomapullo, takki.. Jätin kaiken lisäksi spinning-vermeeni hyllyille odottelemaan.

Niistin itkua takaisin nenän ja silmien sisään kun hyvästelin kihara-Kahrilon aka pikku Katriseni ja lähdin kirmaamaan kohti juna-asemaa. Kuninkaankadun päässä paniikki alkoi kutitella perää, kun kuulin kuulutuksen, jossa: "Hyvää matkaa!"
Onneksi olin vahingossa ostanut lipun kymmenen minuuttia myöhemmin lähtevään junaan, joka kiertää Jämsät ja Tampereet, mutta on silti sopivassa ajassa Tikkurilan mailla. Tässä ehdin naputella viime hetken koulutehtäviä ja stressata lisää.

Valaiskaamme hieman sitä mistä on kyse. Aloitan (viimein!) neljännen vuoden tulkkiopiskeluni ja koska olen raisu, niin raisu aloitus vuodelleni olkohon. Tännään yritän ryömiä jonkin hostellin mukavaan, toivottavasti ei-ötökkäiseen petiin ja huomenna alkaa suunnistus kohti huonetta, jonka olen seuraavaksi kolmeksi viikoksi vuokrannut. Unohdin stresseissäni mukavasti googletella taustatietoa ja jopa ostaa sanakirjankin, joten tänään Tikkurila vapisee kun tömistän etsimään Lonely Planeteja ja sanakirjoja. Ylihuomenna minulla alkaa EILC-kielikurssi, joka on tarkoitettu Erasmus-opiskelijoille. Intensiivistä Dutchin opiskelua tiedossa minulle, joka osaa kysyä hollanniksi vain: "Onko sinulla sisaruksia?"
EILC:n jälkeen tiedossa muutaman kuukauden opiskelu Hogeschool Utrechtissa. Siitä enemmän myöhemmin, kunhan olen saanut paperihommat tehtyä.

Kälyni oli se, joka ehdotti blogin kirjoittamista. Mikäs sen kivempaa! Perustin ihan uuden blogisen, sillä Brasilia2009-blogini oli vähän, sanoisinko suoraan, FAIL. Jotta löytäisin energiaa kirjoittaa tänne ja jopa lisätä kuvia, suosittelen että kommentoitte minua välillä. Pitäkää myös sormet sekä varpaat ristissä. Tietokoneeni ei ole tätä nykyä kovin yhteistyöhaluinen. Bitch.

Suunnilleen tältä näytän tällä hetkellä:
(..paitsi että istun junassa rönkkövaatteissa)