perjantai 30. joulukuuta 2011

luppaukset vm. 2012

Huomenna juhulittaan uuen vuoden vaihtumista. Olisi hienoa keksiä jottain oikkeen syvällisiä juttuja esimerkiksi "alan hymyillä vastaantuleville", mutta täytyy myöntää, että tykkään enemmän tämmösistä konkreettisista asioista. Harrastan muutenkin aika paljon luppauksen tekemisiä ittelleni, oon ihan onessani rajottelemassa elämääni ja keksimässä kivoja asioita kuten että alan salilla moikata kanssatovereitani. 

01 Alkoholi
Kuten olen ehkä jo aiemmin mainostellut, lopetin alkoholin juomisen Halloweenina 2010. Nuoruudessani en hirveemmin ryyppäilly, mutta sitten ku 17-vuotiaana sille tielle menin ni menin kanssa kunnolla. Party party! Ei juhlia ilman humalaa. Mikä vaan meni veganismin rajoissa alas, parhaiten kolahti toki kalja. Niin ja katu-uskottavuuttani kasvattavat juomat kuten viski. Juominen on ollut kuitenkin aina ristiriidassa muuten terveellisen elämänkatsomukseni kanssa ja onkin aika ajjoin teheny oikeesti mieli lopettaa koko homma seinään. Vuonna 2006 olin juomatta 3,5 kuukautta ja se oli meikäläisen kaltaiselle juhlasielulle iso askel. Ylleisön painostuksesta tupareissani alloin sitte taas kaljaa kullautella. Kun vuos 2010 vaihtu niin lupasin ittelleni, etten niin ussein ennää jois. Rajotin alkoholin kerran viikkoon nautittavaksi, eikä kaljalla käyminen työpäivän päätteeksi silloin tällöin olisi ennää ok. Koko ajan kaipasin kuitenkin ihan kunnon tottaalikieltäytymistä tuosta turvottavasta ja minulle ei niin sopivasta aineesta. Halloweenina sitten alkoi kuukauden tipaton, joka on hupsistarallaa jatkunut nyt tähänkin asti. En halua myöskään vuonna 2012 juoda. Minun ei tee mieli ennää käyvä kapakoissa tipattomuuteni takia ja tämä on oikeesti tosi radikaalisti vaikuttanu minun sosiaalisiin ympyröihin. Voin paljon paremmin kun saan käydä salilla viikonloppuaamuisinkin, koska en joudu ennää potemaan krapulaa. Hurraa, absolutismi!

Kera skotlantilaisen ystäväni, syksy 2008.

Latviassa Optima-kurakaljaa pusuttelemassa, joulu 2008.

Luciano, meikä ja sangriat, huhtikuu (?) 2009.
Liisaa esittämässä, kevät 2009.
Efes Pilsen? Evet! Kesä 2009.
Hienostunut martini, kevät 2010.
 02 Elokuvat
Olen mielestäni katsonut vuoden 2011 aikana liian vähän leffoja. Oikeesti, sori, oon vähän friikki. Mielestäni vuonna 2012 voisin ottaa hieman rauhallisemmin elokuvien suhteen. En tarkoita sitä että kattosin vähemmän, vaan että en stressais niistä niin paljon. Tahon myös ottaa elokuvamaratonit tavaksi. Joskus voisin olla vaikka kaksi päivää kokonaan leffatta ja sitten ottaa vahingon takaisin vappaapäivänä kattomalla vaikka neljä putkeen. Halluun myös hieman enemmän jäsenneltyjä leffalistoja kehitellä. Ei ennää irtonaisia paperilappusia Episodi-lehtien ja päiväkirjojeni välissä. Kunnon organisoitu meininki ni oon tyytyväinen!
 
Latviassa joulupäivänä leffojen parissa, 2008.
03 Kahvi ja tee
Viime vuonna lupasin lopettaa kahvin ja niin sitten tein. Voin kahen käen sormilla luultavasti laskee soijalatet, jotka oon vuoden 2011 aikana juonnu. En kerrassaan halluu olla mihinkään epäterveelliseen koukussa. Kauhistutti nähhä kiukkunen aamu-Katri, jos se ei päässy mustan kullan äärelle. Siis kahvin, ei öljyn. Sen päätä alkoi särkee ja sammoin pian hänen kanssaeläjänsäkin kallossa alako jomottaa. "Minusta ei tule koskaan tällaista." Kahvia join 15-vuotiaana kesän ajan ja sitten palasin siihen Katriin tutustuttuani. Jotenkin kun pannu oli aina kuumana ja toisella kuppi käessä niin tottuin siihen, että meikäläisellekii kahvi maistu aamuin illoin. Mielestäni saan edelleen kuitenkin juua muutaman erikoiskahvin vuoden aikana jos niikseen tullee, mutta vain sen verran että vuoden päästä tästä pystyn edelleen laskemaan kerrat kahen käen sormilla.
Syksyllä vaihdoin teen pelkästään vihreeseen teehen. Aion jatkaa tätäkin. Vihreetä teetä sekä Yogi-maustesekkoituksia, mutta ei mittää tummaa meininkiä. En ees hirveesti tykkää mustasta teestä, ni miks sitä oon niin pitkään jo juonu? Eilen join pikku kupillisen turkkilaista çayta niin ymmärsin, että ei mee niin ihanasti alas ku vihree.

Simit ja çay yhteen soppii, huomenna.. Ankara, 2009.
Tea time, 2010.
Ylikansallisuutta tukemassa, höh, Belgia 2011.
04 Karkit ja herkut
Tiiättekö, tähän en löyä kuvvaa omasta takkaa. En oo elläissäni syöny koskaan karkkia hirveemmin, kun lapsuudessa vanahemmat rajotti tätä tosi raisusti. Karkkia saatiin vähä pääsiäisenä sekä jouluna, tyyliin. Mut hyvä vaan, enpä ainakaan joutunu sokerikoukkuun. Lopetin 13-vuotiaana karkin kaheksaks kuukauveks ja sitten Toffifeen ansiosta romahin.. No, en ollu ihan ehtiny täyttää 14 vuotta ku alotin lakon uuestaan. Sillä tiellä oon yhäkin eli kevväällä taitaa tulla 11 vuotta täyteen karkitonna. 
Herkuistakkaan en oo pahemmin välittäny ja vaikka olisinki nii oon hyvin osannu kieltää itteltäni ne. Mutta Hollanti, Hollanti minkä pakkomielteen minulle teki! Keksiä keksiä keksiä keksiä keksiä, sorbettia.. En kuitenkaan voi hyvin nyt ku oon niin antannu ittelleni luvan kekseihin. Vuonna 2012 aion olla syömättä niitä ennää. Mietin oonko liian tiukka ittelleni, jos antaisin luvan esim. kerran kuussa jäätelöö napostella kera muutaman pikku keksisen? Kuitenkin tykkään enemmän hedelmistä sekä soijajugurttiin dipattavista kasviksista, joten annan niitten nyt palata tanssien elämääni.

Ah, lapsuuteni Toffifee..
05 Koulutehtävät
Jos joku tietää mitä tarkottaa "viime tippa", niin minä! Keksin niin paljon kaikkee kivempaa tekemistä ja laistan hommista viimisseen hetkkeen asti. Minulla pittäis koulua ennää olla puoli vuotta jälellä ja halluun päästä kunnialla läpi. Joten nyt pistän leffat sivvuun arkipäiviksi, ainakin osittain, ja alan keskittyä koulujuttuihin. Oon ollu viittomakielentulkkikoulutuksessa jo syksystä 2006, minun tarvii jo oman mielenterveyteni vuoksi saaha koulu päätökseen, kiitti vain!


06 Lukeminen
Oon ollu 5-vuotiaasta lähtien ihan hirrrrmunen lukutoukka. Nyt lukeminen on kumminki menny jostain syystä kausittain. Viime kesänä ihan intopiukeena ravasin kirjastossa pikalaina-kirjoja hakemassa. Hollantiin otin yhen kirjan vaan mukkaan ja mietin että voi kaahhee, tuonhan luen hetkessä. Kuinkas kävikään? Pääsin ehkä kymmenennelle sivulle ja se siitä! Minulla on myös kirjahyllyssä vaikka kuinka monta opusta ilmapiiriä sulostuttamassa, mutta en oo niitten immuun ees yrittäny päästä. Damn. Halluun ottaa tavaks sänkyyn mennessä edes kymmenen sivvuu lukkee kirjasta ja mieluiten myös välillä oikeesti uppoutua lukemisseen vaikka kaheks tunniks kerrallaan. Sitäpaitsi kirjotan paljon paremmin ja sujuvammin aina ku oon lukenu paljon.

Tikkurilan kirjastossa turkinkielistä kirjaa lukemassa 2009 tai 2010.
 07 Musiikki ja laulaminen
Halluun ehottomasti tutustua uusiin bändeihin ja artisteihin. Yläasteikäsenä ja lukiossa kulutin paljon aikaani siihen, että opettelin biisejä ulukoo ja niitä sitten tuntikausia keskenäni kaseteille lauleskelinkin. Voisin yrittää hektiseltä elämältäni löytää vähän enemmän aikaa siihen, että opettelisin lyriikoita ja mieluiten vielä alkaisin harrastaa Katrin kanssa jammailua. Ollaan sitä aivan liian harvoin tehty.. Luppaan myös tutustua ainakin yhteen bändiin viikossa. Aamen.

"Lololol lollo looo!"
08 Sisarukset, ystävät ja muut lähimmäiset
Halluun satsata aikaa ja rakkautta sisaruksiini ja lähimmäisiini. Oon nyt valitellu sitä, ettei minulla oo ennää niin sosiaalinen elämä ku ennen. No, ei tarvii ehkä niihin mittasuhteisiin yrittääkään palata, mutta silti tahtosin tavata kavereita ja ystäviä paljon usseemmin. Aion järjestää laatuaikaa varsinkin Mirja- ja Susanna-siskojen kanssa. Pakotan Melissan säännöllisssiin Skype-keskusteluihin minun kanssa. Johanneksen aion kans varastaa ittelleni aika ajoin. Jeremias, varo vaan, joutuu kans tulemaan tähän uv-luppaukseeni mukkaan ja alottammaan yhteydenoton. Oon jo nyt innoissani kaikista uusista kaverisuhteista, joita pääsen luomaan. Yksi paikka mistä voisin heimonhengeläisiä (ainakin jollain tasolla) löytää, on kuntosali. Sinne siis haku päällä!

Jouluna 2003 Jorroisissa. Hanna-isosisko puuttuu kuvasta.
Johanneksen häät, kesä 2009.
09 Urheileminen ja välipäivät
Urheilen ihan hullusti, joten voisin nyt olla järkevä ja oikeesti ängetä 1-2 välipäivää viikkoon. Välipäivät mieluiten vaan semmosille päiville, jolloin oon muutenkin menossa. Ei tarvi löhösunnuntaina itkeskellä spinningien ja punttien perrään. Halluisin kovasti myös alottaa tanssimisen uusiks, mutta ehkä kerran viikkoon, kahteen saa riittää. Ei mittään kolome kertaa viikossa -meininkiä, niin ku jossain vaiheessa. Aion myös rauhottua niin, etten tuulispäänä kipase Fressillä käymään ja tukka putkella taas pallaa kottiin. Annan ittelleni aikaa istua hierontatuolissa lehttee lukemassa! Jee! Ainii nyt keksin tähä ekstraluppauksen. Alan taas harrastaa tanssipeli In The Groovea. JEEEEEEEEEEEEE!!! Se on ihana peli! Oon siinä niin haka! Tanssimatto vaan alle ja menoks.

Va fan?
10 Valokuvat
Kamera mukkaan usseemmin. Oon eläny melekeen koko elämäni iliman kameraa, kunnes Katri meikäläiselle moisen osti alkuvuodesta 2010. Siis kameran, ei elämän. Alan kuletella sitä kassissa, koska ihan liian ussein mietin: "Tästä halluun kuvan ottaa."  Siis kameraa kuletan kassissa, en Katria. Nyt ku ei oo kännykässäkkää kameraa, niin en voi tuosta vaan nappailla hienoista asioista otoksia. Kuvvii, kuvvii, kuvvii. Asioiden ikkuistamista "filimille".

Kyllä meikänkii kameralla ihan hienoja kuvia tulloo..

YEMEK food YEMEK YEMEK

Turkkilaisesta keittiöstä löytyy veggaanillekkii kovasti kaikkee suuhun pantavaa. Ainoo vaan, että kasvissyöntiä, varsinkin veganismia katsotaan hyvin kieroon. Täällä kun ei meikäläisiä pahemmin ole.. Lihhaa sen olla pittää ja jos on kotona kanoja niin kaula vaan katki ja tuoretta ruumista pöytään! Olenkin erään ystäväni suosituksesta alkanut täällä kertoa, että olen kaikelle elläinperäselle allerginen. Mennee paljon paremmin läpi kuin semmoset "en syö tätä enkä sitä enkä muuten tuotakaan, että voisitko jonkinmoisen aterian minulle väsätä". Tähän listaan muutamia lemppariruokiani.

1. barbunya pilaki
Barbunya pilaki on hyvin olliiviöljyinen ruoka (ks. kuva), joka tarjoillaan kylymänä. Hirveen vaikee ei ois tätä kotokeittiössä tehhä, joskin oikeanlaisten papujen löytäminen saattaa olla joillekuille hankalaa. Papujen lisäksi tommaattia, sipulia, valakosipulia, paprikaa, porkkanaa ja mausteita. Siinä kaikki. Joko on ruoka valmista, joko? Ainiin, varraa leipää vierelle. Tuota öljyä on turha jättää keskenään lilluskelee, eikä sitä kannata kyllä suorilta ryystelemmäänkää rueta..

2. biber dolması
Täytetyt paprikat, kuka nyt niistä ei pitäisi? Harmi vaan kysseisestä ruuasta on vaikkee löytää mitenkään imartelevia kuvia.. Sissään riisiä, sipulia, valakosipulia, rusinaa jos niikseen tullee, minttua ja mausteita. Hölömöimmät pistelee paprikaa suuhun jauhelihalla, mutta meikäläiselle se mennee iliman tai kotikeittiössä mieluiten kera soijarouhetäytteen. Huomio: täällä on niin monta eri paprikavaihtoehtoa, että huhhuh. Tykkäänki paljon enemmän tämmösistä vähä pienemmistä paprikoista ku mitä Suomessa perus-K-kaupasta ostelen.

3. çiğ köfte
Voi niitä aikoja, kun Turkin çiğ köftet valmistettiin lihasta. Vielä vuonna 2007 innoissaan kuljettiin tiettyyn paikkaan Ankaran keskustassa lihatonta versiota saamaan. Alunperin tämä herkku nimittäin valmistettiin raa'asta lihasta, joka lopulta sai ihmiset sairastummaan. Liha kiellettiin çiğ köfteistä kokonaan ja jee, nyt jokasella vilkkaalla kaupungin nurkalla onkin veggaanille çiğ köftet valmiina pyöräytettäväksi. Kaikkein hauskinta on syödä köfte dürüm-muodossa eli rullan sisällä. "Köfte" valmistetaan bulgurista, sipulista, vedestä, tommaatista ja mausteista. Lopuksi mukkaan piäsöö vielä tuoretta minttua ja persiljaa. Dürümin sissään tunkastaan loppusillauksena sallaatinlehti.

4. çoban salatası
"Paimenen salaatti" valmistettaan tommaateista, kurkusta, sipulista, vihreästä paprikasta, mintusta ja persiljasta. Sen päälle lirrautettaan aimo annos sitruunamehua, olliiviöljyä sekä suolaa. Hyvänmakunen sallaatti, jota saa heleposti mistä vaan miten vaan. Tämä on myös monesti alakupalana, jos sattuu mennee vähän lokanta-ravintoloita kauemmaksi.

5. ezogelin çorbası
Ezo-morsiamen keitto on hyvin tavanomainen turkkilaiseen keittiöön kuuluva keitto, jonka pääaineksina on punaiset linssit ja bulgur. Muina aineksina on riisi, oliiviöljy, voi, sipuli, valkosipuli, tommaatti, tommaattikastike, paprika, chili, kuivattu minttu, mustapippuri sekä suola. Ezogelin-keittoa tarjoillaan usein sitruunaviipaleiden kera. Ken ei mintusta järemmin perusta niin ei välttämättä ezogelinistäkään..Varoituksen sana.

6. imam bayıldı
Tämän munakoiso-ruuan nimi on suoraan käännettynä "imaami pyörtyi". Ken ei tiedä, niin imaami tarkoittaa islamilaista uskonoppinutta. Munakoisoihin pistettään sisälle sipulia, tommaattia, persiljaa, valakosipulia, olliiviöljyä sekä vähän maustehisia. Tässä vielä Hs.fi-sivuilta löytynyt resepti. En ole Suomessa turkkilaisissa ravintoloissa käynny, mutta ku oon ulukopuolella listoja sellaillu niin tätä on kyllä aina ollu tarjolla..

7. kuru fasulye
Kuru fasulye eli raa'asti käännettynä "kuiva papu" on valkoisista pavuista koostuva, myöskin hyvin perinteinen, ruokalaji. Turkissa kun ollaan niin tietty monet halluu siihen laittaa lihhaa kaveriks, just jottain lammasta esimerkiksi. Kasvisversiossa siinä on tommaattikastiketta, olliiviöljyä, sipulia, paprikaa, pippuria ja muita mausteita. Turkkilaisista lokanta-ravintoloista (lokanta = halpa "kotikeittiö"-ravintola) saa helposti muunmuassa tätä kuru fasulyea. Täytyy vaan varmistaa, ettei valmistuksessa ole käytetty lihalientä tahi voita.

8. mercimek çorbası
Jos teen kotona linssikeittoa, päädyn aina laittamaan pikemminkin "muhennosta". Tämä linssikeitto on kuitenkin ylleensä paljon tasasempi ku meikäläisen muhennokset. Aineksina linssien kerana on mun muunmuassa porkkanaa ja sipulia. Vaikka vaalee leipä on suomalaisen 100% ruisleivän ystävälle kauhistus ja hirvistys, niin leipä kuuluu osana keiton ryystöä. Palasia vaan keittoon kivasti lillumaan ja turpoomaan, naminami. Oikeeoppisesti tietenkin pittää vielä loppulimat (voi miten kauniisti sanottu) viimisellä leivänkikkareella pyyhkiä.

9. şakşuka
Yksi meze-ruuista on nimeltänsä şakşuka. Mitäs se meze sitten tarkoittaa? Se on Lähi-idän, itäisen Välimeren ja Balkanin alueilla suosittu alkuruokalajitelma, osaa Wikipedia kertoa. Ne ovat samankaltaisia kuin espanjalaiset tapakset; pieniä lautasella tarjottavia alkuruokia, jotka on suunniteltu nautittavaksi alkoholin kera tai muuten vaan naposteltaviksi. Terveisiä vaan Turkista, meze on tärkein osa rakı-iltaa, tietenkin heti tämän leijonamaitojuoman jäläkeen. Noniin, mitä şakşuka sisältää? Munakoisoa, paprikaa, tommaattia, perunata (jos halluut), kurpitsaa, tommattikastiketta, valakosipulia ja olliiviöljyä. Jotta kaikilla ois hauskaa, niin tähän laitan vielä armon vuodelta 2006 (?) errään hyvin hauskan piisin. Opetelkaa tanssi, niin voiaan sitä joskus yhessä pyöritellä!


 
10. simit
Simit on seesam-rinkeli, joka on tavallinen kaveri aamupalapöydässä. istanbulissa yhdestä pahaisesta rinkelistä jouduin maksamaan Suomen rahassa 40 senttiä, kun taas Ankarassa kadun mieheltä tahi naiselta saa moiseen hintaan joskus jopa neljä kappaletta. Simit käy erittäin hyvin mustan teen sekä olliivien kanssa. Simitiin erikoistuvista kahviloista saa niitä jopa eri muodossa ja täytettynä; on tonnikalalla, juustolla sekä mustilla olliiveilla täytettyjä mukavia paketteja. Tosin omasta mielestäni vain nuo olliivipaketit kelepaa.. Simitejä myyään usseissa kadunkulmissa ja ympäriinsä kulukee vielä miekkosia päällään tarjotin pinollaan rinkeleitä, joka on erinomainen asia yllättäviä nälkätilanteita ajatellen. Rinkeli muodostuu perusaineksista; hiivasta, vedestä, jauhosta, seesaminsiemenistä, suolasta..

11. taze fasulye
Taze fasulye on kuru fasulyen eläväisempi kaveri, taze nimittäin tarkoittaa "tuore". Vihreitä papuja kera olliiviöljyn, sipulin, tommaattien, suolan, sokerin ja veden. Voi että jossain vaiheessa söin tätä ruokaa niin että napa aina ritis.. Erittäin makoista. En ole koskaan tehnyt kysseistä ruokaa alusta loppuun yksin. Luppaan vielä jokkiin päivä! ..ainoo vaan, että Suomessa en hirveemmin oo Turkissa olevien kaltaisiin vihreisiin pappuihin törmänny.

12. yaprak sarması
Näitä viininlehtikäärylöitä saa ostettua Suomesta esimerkiksi kauppahalleista taikka arabikaupoista tölkitettyinä. Kuitenkin tuoreet sarmat on paljon parempia, yllättäen. Sisälle kuuluu bulguria, riisiä, sipulia, valakosipulia, mustapippuria, minttua, persiljaa, tommaattia, öljyä, näin muunmuassa. Joskus itteasiassa tykkäsin näistä paljon enemmän, mutta varmaan tölkki-sarmojen syöminen on saanu nyt vähä liikaa vilunväristyksiä aikaan..

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Hüzünlü gelmez insana Ankara'da

 Tiistai:

Huono olo.
Esme-tyhmä nukkui vain nelisen tuntia, jee. Ostettiin edellisiltana bussiliput Ankaraan, jotka maksoi 36YTL kappale eli vain 15euroa. Lähimme Serhanin kottoo joskus kymmenen jäläkeen kävelee lipputoimistoon, josta oli sitten kuljetus linja-autolle. Linja-autossa olin ihan onnessani ku huomasin, että siellä oli vaikka mitä leffoja katottavaks ja jokasella oli oma ruutu. Ahh! Näin yhessä pikku ruudussa Mr. Nobodyn ja siinä näky tekstitys. "Huh, näitä ei oo näköjään dubattu.." iloitsin. Iloitsinpa liian aikaisin. Kyllä vaan, joka ainoossa leffassa oli turkkilainen dubbaus paitsi siinä Mr. Nobodyssa, jonka oon jo nähäny enkä halunnu sitä uusiks. Haistakkoon.. Laitettiin sitte mussiikit soimaan, muunmuassa Hayko Cepkin (lemppari miespuolinen laulaja täällä), Teoman (rock rock!) ja Sezen Aksu (klassikko). Matka Ankaraan kesti minibussikuljetuksine kaikkineen 7,5 tuntia. Onneksi aika meni noppeesti nukkuessa..

Esme Ankarassa? Maybe not..
Ainiin, tässä välissä voisin kertoa miten täällä on kuuma. Ollaan ihan hikipäissämme kuule palmujen katveessa auringolta suojassa. Käyvään meressä joka päivä aamu-uinnilla ja juostaan polttavalla hiekalla kilpaa. Niin, ja parasta aikaa on ku päästään levittelee aurinkorasvaa toisillemme. Okei siis, toi ylläoleva kuva on Brasiliasta viime helmikuulta. Tämmöistä täällä:





Tämmönen kiva varjo Episodiini heijastui.
Tässä syy. Marilyn Monroe.
Aştin linja-autoasemalla on onneks myös metroasema. Pikkusen isolla asemalla harhailtuame löysin viitan metrolle. Jotenki olin oottanu "metro"-merkkiä ni lukikin sen tilalla "Ankaray". Onneksi jostain alitajunnasta kumpus mieleen, että ainiin, tässä kaupungissa metro kulukee sillä nimellä. Ajettiin Kızılayhin sillä, josta lähin hirmu tietosena olevinnaan kävelemmään oikeeseen suuntaan vanahojen ystävieni Türkanin ja Nalanin luokse. Rupes inhottaa ku hirveesti oli vaan autoja ja tuuttausääniä eikä meillä ollu karttaakaan mukana. Minulle tuli yhtäkkiä semmonen ahistus-jumitus. "En aio puhhuu nyt KELLEKÄÄN turkkia!" 
Katrin oli sitten pakko pyssäyttää yks jalankulkija ja kyssyy ensi kertaa neuvoa englanniksi. Olin aika mielissäni. Eikä oltu ees yhtään oltu eksyksissä!


Keskiviikko:

Herätyskello alko soida seitsemältä aamulla, mutta ku saatiin silimät auki niin olikin kello jo yhdeksän! Huhhuh. Oli vieläkii kauhee väsymys. Aamupalan jäläkeen teki mieli syyä heti lounas ja rueta nukkumaan päikkäreitä. Katottiin Frendejä, jotka päätin rueta kahtomaan ensi jaksosta lähtien Katrin kanssa. Just gotta love it. Kello se vaan kulki etteenpäin ja myö haukoteltiin kilpaa eikä ois haluttu ulos mennä. Minulla ei oo täällä ennää justkaan kavereita etes; Levent on armeijassa, Naz Ruotsissa, Faruk Puolassa, Sarp Yhdysvalloissa, Hande Afrikassa.. Että tämmöstä! Myös istanbulin kaverit oli karannu, muutama armeijaan ja pari kans ulukomaille. Eli se siitä. Onneks Türkan ja Nalan on sentään täällä sekä niitten kaks kämppistä, Nilüfer sekä Annabell (saksalainen vaihtari). Türkaniin ja Nalaniin tutustuin kesällä 2007 enkä oo itteasiassa sen vuoden loka-marraskuun niitä nähnykkää.



Katri: "Joku suunnittelija on saanu ihanan tillaisuuen. Sit se saakiin vaan kaks tommosta lätkää  ja miettii koko elämäsä mitä niillä vois tehä. 'Mitä mä noilla teen? No, kiepautanpa ne kerran ympäri.."

;'(

Lopulta kumminki päätin että nyt on oikeesti lähettävä ulos. Siellä oli -3c pakkasta (huom. Kuopiossa oli -1c), mutta onneks ollaan hyvin pukkeutuneita. Oon vähä kyllästyny vaan tähän lauseeseen: "But you are Finnish, you shouldn't be freezing." Sen kuulin Hollannissa suunnilleen joka päivä ja kuulkaas, täällä sitä sanotaan myös. Mitä mieltä ootte tuosta? Eikö suomalainen palele?

Käveltiin samoja reittejä mitä ensimmäistä kertaa ku Ankarassa kävin ja sehän oli tosiaan heinäkuuta 2007. Silloin viivyttiin Melissan kanssa vajjaat pari viikkoa kaupungissa ja palasin syksyllä vielä tekemään viitisen, kuutisen viikkoa kestävän harjoitteluni sammaiseen kaupunkiin. Joutsenpuistosta (Kuğulu Park) oikeestaan alotettiin meiän käppäily. Siellä käyttiin kahtellee lintusia, mutta kauaa ei kyllä pystyny yhessä paikassa seisommaan ku tuuli niin kivasti meiän ohhuista takeista läpi. Että se siitä hyvästä talvivarustuksesta sittenki?




Levy-/kirja-/dvd-kaupassa iski hirveet kirjahimot. "Halluun lukkee kirjan, halluun lukkee kirjan.." Ostin turkinkielen kuvasanakirjan (4e), joka näyttää olevan lapsille tehty.. Toivoisin semmosta issoo missä ois ihan kunnolla sanastoo. Oon kielessä kyllä hyvä, mutta on justii semmosia kaikennäkösiä pikku sanoja, mitä en oo koskaan käyttäny enkä sen takkii tiiäkkään / muistakkaan.Toinen kirja on We Need to Talk About Kevin, josta on nyt tehty elokuva. Näin sen trailerin ja tarina kiinnosti. Toivottavasti jään tuon kirjan immuun kunnolla.


Meinasin, josko oltais syöty pinnaattigözlemet yhessä kivassa paikassa ni ka, ei sitä ollukkaan ennää paikalla. Lempparibaarini Barkodkin oli hävinny ja kyllä suretti. Barkodissa viihty enimmäkseen pitkätukkaset truu hevarit ja oli kovin kotosa olo siellä istuskellessa. Alako mennä naama jo tunnottomaksi muutamasta, säälittävästä pakkasasteesta. Päätettiin kääntyä takas ja löytää oikkeesti jo gözleme-ruokaa rinnan alle. Teen itte välillä kotona gözlemeitä ja ne on kauheen hyviä, ku niissä ei oo käytetty paljon rasvaa ja niitten sisällä on hyvät täytteet.


Ihana Aylin!
Pari chiliä saatiin alas, loput oli pakko jättää lautasen reunalle.
Namiiii.
Loppuun vielä videotervehdys ;)

video