keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Pariisi 2016


Oli vuosi 2004 ja olin valinnut Englantiin kielikurssille menemisen Pariisin kautta. Viettäisimme suomalaisporukan kanssa kolme ihanaa ranskalaishenkistä päivää, mon Dieu! Reissusta jäi mieleen EuroDisneyn pimeässä seikkaileva vuoristorata, johon vahingossa menin, ja sitä seurannut koko päivän kestävä, jyskyttävä päänsärky. Toinen mikä jäi mieleen oli kulmakioskissa minua kylmästi kohteleva myyjä. Laskutti banaanista, omenasta ja parista sämpylästä kahdeksan euroa hokien "HUIT EUROS, HUIT, HUIT, HUIT!" niin pitkään että oli itku kurkussa hyväksyttävä kiskontahinnat. Ai niin, aasialaisessa ravintolassa kaadoin chilikastiketta rutkasti ruokani päälle "koska kotona käytän tätä aina". Mind you, kotona käytin sweet chili -kastiketta, en sisuskaluja tuhoavaa, nenäkarvoja kärventävää pirun lientä. Jäi ruoka yökkäilyjen saattamana syömättä. "Ei enää Ranskaan!" päätin.

Suvi ehdotti pääsiäistä Pariisissa. Suvikin on yksi niistä, joka on nähnyt elokuvien kautta ah, sen romanttisuuden. Ja voi kuinka kaunis ranskan kieli onkaan (joidenkin mielestä, minun mielestäni se ei ole mitenkään erityinen). Okei, annetaanpa sille uusi mahdollisuus.

Lensimme Pariisiin keskiviikkoiltana. Charles de Gaullen lentokentällä marssin osaavana Suvi vanavedessäni ostamaan meille viiden päivän matkalippua. Ka, ei sitä saa ostettua lippuautomaatista. Seuraavaksi jonotimme info-pisteelle, jossa oli erittäin ystävällinen asiakaspalvelija. "Ajat lienee muuttuneen sitten vuoden 2004", innostuin. Asiakaspalvelijan opastein löysimme itsemme lipputoimistosta, jossa oli töissä kaksi hyvin iloisen närkästyneen näköistä, elämäänsä kyllästynyttä ranskatarta. Kävi ilmi, että tarvitsemme matkakorttia varten valokuvat. Valokuva-automaatti oli lähellä, mutta siihen käy korkeintaan viiden euron seteli, eikä se palauta rahaa takaisin. Lähistöllä on myös rahanvaihtoautomaatti. Tässä hommailusas kuluikin semmonen tunteroinen.

Matkakortti on voimassa siitä päivästä lähtien kun sitä ensimmäisen kerran käytät. Kellonajalla ei ole väliä. Kun siis leimasimme ensimmäisen matkamme keskiviikkoiltana, keskiviikko laskettiin jo yhdeksi päiväksi. Kortti maksoi noin 26 euroa (+kuvat 5e) ja sillä sai hurruuttaa matkan kaupunkiin (erikseen ostettuna maksaa 10e) ja sitten loput neljä seuraavaa päivää.


Päivä 1 - kiirastorstai


Le Pain Quotidien. Kallista ja liian makeaa.




Eiffeliin jonottaminen oli nopeaa. Aiemmin siellä käydessäni oli kuumimmat kesäpäivät ja sain jonottaa kaksi tuntia. Toiseen kerrokseen kävellen rappuja on 704. Ei paha ollenkaan. Aikuiselle hissitön lippu maksaa 7e. Jos meinaa mennä alle 24-vuotiaasta, jolloin lippu on 5e, täytyy mukana olla iän todistava dokumentti. Kyllä, yritimme! Toisesta kerroksesta saa lisämaksusta vielä hissillä jatkettua matkaa huipulle asti.


Joku oli pistäny meille lukon!



Porrasliikunnan jälkeen menimme syömään Brasserie Lolaan, vegaaniseen ravintolaan. Se sijaitsee Eiffel-tornista ihan kivenheiton päässä. Tilasin kebapin (annokseen kuulu ranskalaiset ja salaatti), Suvi soija-juusto-purilaisen. Molemmat oltiin tyytyväisiä. Kadulta ikkunan läpi minut bongasi lounastauolleen rientävä Leslie, johon tutustuin vuosi sitten Chilessä eräällä laguunireissulla. Tuolloin hän oli juuri muuttanut takaisin Ranskaan Belgian vuosien jälkeen. Viime kesänä ollessamme Lontoossa Leslie oli sattumoisin työjaksolla kaupungissa ja näki Facebook-päivitykseni. Lontoossa hän tapasi Suvinkin ja ehdotti meille Ranskaan tuloa. Siitä se kipinä varmaan Suviin tarttui.. Tällä kertaa meidän ei pitänyt tavata, koska Leslie oli menossa Belgiaan, mutta kohtalo johdatti meidät taas yhteen ennen kuin hän kerkesi livahtaa kaupungista. Creepy..


Suvi lie hiljentynyt ruokarukoukseen.

Metrolla jatkoimme matkaamme Franklin D. Rooseveltille, josta kävelimme Champs-Élyséesiä pitkin Riemukaarelle. Sieltä hyppäsimme metroon aina Moulin Rougelle asti, jonka edessä vietimme vain kuvaamiseen vaadittavat pari minuuttia. Olin etukäteen netistä tarkistanut kannattaisiko meidän mennä katsomaan sinne jotakin esitystä, mutta hinnat alkoivat 100 eurosta ylöspäin eikä meillä ollut tarvittavia juhlavaatteita (pikkutakki jne) mukana.





Sacré-Coeur.

Viimeisenä päivän nähtävyytenä oli Sacré-Coeurin basilika, joka on Montmartella sijaitseva katolinen kirkko. Kävimme kiertämässä sisällä ja ensi kerran näin ripityksen tapahtuvan toimistotyylisissä tiloissa enkä rippikopissa. Siellä pääsee myös maksulla näkemään kirkon kryptan. Tämän reissun jälkeen oli jälleen katsottava eräs Amélien kohtaus, joka on kuvattu paikan päällä. 

Olisin halunnut mennä katsomaan balettia, mutta olin ajatuksineni hieman myöhässä. Menimme kyllä Opéra Bastillen amfiteatteriin. Siellä katsoimme ja kuuntelimme José Luis Basson johtamaa Gioacchino Rossinin Petite messe solennellen. Ihanaa! Liput maksoivat meidän ikäisiltä vain 10e/kpl. 



Päivä 2 - pitkäperjantai

Ostimme liput Louvreen etukäteen netistä. Suosittelen tekemään saman. Jonotimme noin 30 minuuttia, kun muut jonottivat tuntikausia. Louvressa oli niin paljon nähtävää, että kiertelimme sitä viisi tuntia. Muuta emme jaksaneet koko päivänä enää tehdä..








Vegaanin pärjäämislounas Louvren tapaan. Koskaan ei ole sipsit ja kola maistuneet yhtä hyviltä.











Päivä 3 - lankalauantai

Kolmannen päivän aloitimme hyvin levätyn yön jälkeen Musée d'Orsayssa, lähinnä ranskalaiseen taiteeseen keskittyvässä museossa (teokset vuosilta 1848-1914). Tännekin ostimme liput onneksi etukäteen, jotka lunastimme viereisestä tupakkakaupasta. Ainakin iltapäivällä rakennuksesta poistuessamme jonot olivat aika pitkät..


Manetin maalaus tankoparsasta.











Vaikka epäilimme kerkeisimmekö käydä Père-Lachaisen hautausmaalla ennen viininmaistaijaisia, otimme riskin. Ostimme ovenpielestä paperisen hautakartan hinnalla 2,50e. KYLLÄ KANNATTI. Olisimme voineet pyöriä hautausmaalla parisenkin tuntia, mutta myös 1,5 tunnin pikakatsaus oli mielestämme riittävä. Porteilla oli myös osa kuuluisuuksien haudat merkitty kylttiin, mutta paperista versiota oli varmasti helpompi seurata kuin kännykkäkameralla otettua kartan kuvaa.


Frédéric Chopin.




Jim Morrisonin hauta.


Edith Piaf.

Oscar Wilde.


Viininmaistelutilaisuuteenkin varasimme etukäteen liput. Wine Tasting In Paris -nimiseen paikkaan tilaa oli kymmenelle henkilölle. Meidän lisäksi paikalla oli kuusi yhdysvaltalaista ja kaksi intialaista maistelijaa. Päälle kaksi tuntia kestävä sessio koostui käytännöllisestä luennosta (jota tuki dia-esitys), tuoksujen tunnistamisista ja toki maisteluista. Maistettavana oli yksi shamppanja, kaksi valkoviiniä ja kolme punaviiniä. Hinta 60e/hlö. Suosittelen mitä lämpimimmin. Seuraavaksi itse viinitiloja koluamaan.





Selvästi viinistä viisastuneina lampsimme Loving Hutiin, jonka tiedän jo Suomen ja Lontoon kokemuksiini perustuen erinomaiseksi paikaksi. Paikka on täysin vegaaninen ja ruuat ovat sellaisia, mistä vielä jälkeenpäin haavekuvat täyttyy. 

Kasvis-kebap-vartaat.
Kermainen sienitäytteinen lettulätyskä.

Suvin suklaakakkupala.

Päivä 4 - pääsiäissunnuntai

Menimme Notre Damen "kansainväliseen messuun". Emme olleetkaan ainoat sinne haluavat ja jonotimme puolisen tuntia. Messussa ei ollut tietääkseni mitään muuta kansainvälistä kuin ihmiset siellä.. Muuten kaikki oli ranskaksi.  Tärkeintä oli tunnistaa saarnasta sana résurrection.. (ylösnousemus) Ehtoollisleivälläkin kävimme ja en ole varma mitä papille täytyy hänen kysymykseensä vastata, mutta sain leivän sanomalla "amen". 



Jos aiot mennä tutustumaan Pariisin katakombeihin varaa lippusi hyvissä ajoin. Olin erään kerran jo varaamassa lippuja, mutta jostain syystä se jäi tekemättä. Lippunsa varanneet kävelivät katakombeihin suoraan sisään. Netissä lukee, että maksimissaan odotusaikaa on kaksi tuntia. Valetta. Päivä ei ollut mitenkään erityisen aurinkoinen ja välillä satoi ihan kunnolla, mutta silti jono alkoi siitä mihin se loppuikin. Jonotimme ruhtinaalliset neljä tuntia, jonka takia jäi elokuvamuseossa käynti välistä. Suvin jonotusaika meni pelkkään pönötykseen, itse kiersin muutaman kerran jonon ympäri ja laskin paljonko ihmisiä on meidän takana ja paljonko edessä. Turvallisuussyistä katakombeissa on ihmisiä kerralla vain parisensataa, siksi ihmisiä otettiin sisään sykäyksin..










Minun syntymäkuu! ..paitsi 100 vuotta aiemmin.


Kaikkensa antaneena.



Viimeinen ravintolamme oli Hank Vegan Burger, jonka purilainen oli yksi elämäni parhaista. Olisin ottanut toisen heti perään, jollei jono olisi kasvanut jo liian pitkäksi. Jonotusta oli ollut päivässä jo tarpeeksi..  Purilainen, coleslaw tahi talon omat perunat sekä juoma yhteishintaan 12e. 

Elokuvia katsottavaksi:
- Amélie
- Pont-Neufin rakastavaiset
- Notre Damen kellonsoittaja
- As Above So Below (kauhua katakombeissa)
- Catacombs (kauhua katakombeissa)
- Da Vinci -koodi

Vinkkejä:
- Hanki liput etukäteen.
- Pidä puhelimessasi Google Maps auki ja merkkaa sinne valmiiksi suosikkeiksi tulevat kohteet (nähtävyydet, museot, ravintolat..)
- Käytä perusranskaa. Sano bonjour, merci, pardon, excuse moiau revoir.. Helpottaa elämää hyvin paljon! Tätä ei voi tarpeeksi toitottaa.
- Jos et ole rikas pohatta, käy ulkona syömässä korkeintaan kerran päivässä. Lontoon matkalla tuhlaantui varkain koko tilin saldo, koska emme päässeet hostellille kokkailemaan. Nyt pidimme huolen siitä, että söimme paljon myös majapaikassamme. Loistava ratkaisu!

Arvosana matkalle.. 9/10